Highwayfever

Kannattiko lähteä?

2009-07-02T18:30:00.009+03:00

Minulta on kysytty muutaman kerran, että kannattiko lähteä. Kuten jossain saatoin mainita, olen kypsytellyt tätä reissua pari-kolme vuotta. Olin varannut aikaa reilusti aiempien moottoripyöräreissujen päivämatkojen mukaan arvioin että jos ajaa 550 km päivässä, on juhannuksena perillä. Venäjällä tuntui nuo päivämatkat saavutettavan helposti. Ajoin keskimäärin reilun kymmenen tuntia päivässä ja jakolaskulla saadaan päiväsaldoksi 750 km kun kokonaismatka on 21741 km ja matka kesti 29 päivää. Reissu ei ollut minulle mikään Amazing Race, jossa kilpaillaan kellon ja kalenterin kanssa. Tämä vain lähti menemään näin. Aiemmat reissutkin olen tehnyt "Ride-Eat-Sleep-Repeat"-hengessä. Otin kuitenkin yli 550 valokuvaa ja ehdin tarinoimaan ihmisten kanssa tienlaidassa, joten ei se aivan pelkkää ajamista ollut.
Muutamat ovat kysyneet, että mitä maksoi. Olin varautunut hengessäni noin 3000 euron budjettiin, mutta selvisin halvalla. Varsinaisiin kuluihin, eli bensat, majoitus ja ruoat kustansivat melko tarkkaan 1300 euroa. Lisäksi tuli öljyt ja tuliaiset, yhteensä 4000 ruplaa. Vähäiseen rahanmenekkiin vaikuttaa omalta osaltaan telttamajoituksen määrä ja muut ilmaiset yöpymiset.
Saldona totean että reissu oli hieno ja ylitti odotukset.Mieleen jäi vahvasti venäläisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus muukalaista kohtaan. Myös avuliaisuus oli ennenkokematonta. Jotenkin jäi vaikutelma, että tutustuin sellaiseen venäjään, jota ei suomessa juurikaan tunneta. Siperian suuruus, autius ja koko maan valtava koko yllättivät. Omalta osaltaan matkan onnistumiseen vaikutti se, että kulkupeli toimi hyvin. Nämä japsipyörät ovat joidenkin, ns. paremmilla merkeillä ajavien mielestä turhan hajuttomia ja mauttomia. Niistä kun puuttuu glamour, luonne ja sielu. Minultakin muuan mies kysyi, kuultuaan aikeistani lähteä Vladivostokin, että millä, TUOLLAKO?. Saatoin vain vastata, että milläpä muullakaan, olihan kyseessä ainoa pyöräni. Vertaisin japsipyöriä perheen ensimmäiseen pesukoneeseen, joka tekee sitä hommaa, johon se on tarkoitettukin, vuosikausia vaatimatta mitään erityishuomiota.
Näin tällä kertaa ja saatoin keskittyä olennaiseen, eli matkasta ja sen tuomista elämyksistä nauttimiseen. Latu jäi auki seuraaville, matkamoottoripyöräily tai amerikkalaisten lanseeraama adventure motorcycling on hieno tapa tutustua maihin ja kansoihin.

Was it worth it?

I've been asked numerous times, was it worth it. As i might have mentioned, I’ve been planning this trip for three whole years. I had booked time enough, based on earlier trips. I estimated that if i do 550 kilometers per day, I’d be there by Midsummer day. On Russia, it seemed that those km's per day are easily done. I rode approximately ten hours per day and 750 km's per day, total ODO 21741. The trip wasn't an "Amazing race" for me; It wasn't a competition against the clock. This is just how it went. I've done my earlier trips with the mantra "Ride-Eat-Sleep-Repeat". I took over 550 photographs and I also had time to talk with a lot of people along the trip, so it wasn’t all just riding my ass off.
A few have asked, how much did this cost. I was prepared with a budget of 3000 euros, but i got away cheap. Gas, accommodations and food cost me around 1300 euros. 4000 rubles for the oil and souvenirs. The fact that i stayed so much in my tent affects the budget also. And i had many other free ways to spend the night. I can say that the trip was great and went over my expectations. I'll definitely always remember the Russian people, they were so friendly and helpful. Their hospitality was really amazing. I think that i got to know to a Russia that the Finns don't know that much really. Of course the fact that my bike worked for the whole time affects the success of this trip. Some of the bikers that ride with so called better brands, think that the jap bikes are a bit too bland, no glamour, no soul, etc. After i told a guy that I’m going to Vladivostok, he was stunned about the bike I’m going to be taking with me.
He said: "You're going with THAT?!". I only could answer: "With what then?". I'd compare the jap bikes to a family’s first washing machine. It does the job it is meant to do, works for years, without requiring any special attention. So this time i was able to concentrate on the trip itself and the experiences it offered. The road is open for the next adventure bikers. It's a great way to get to know to different countries and people.

Teistä ja liikenteestä

2009-07-02T17:57:00.010+03:00

Sanotaan, että venäjällä kuolee paljon ihmisiä liikenteessä. Tämä pitää varmastikin paikkansa. Tien varsilla oli hautakiven tapaisia muistokiviä, ristejä ja seppeleitä todella paljon. Kaupunkien liikenne on vilkasta, mutta kaoottisuudestaan huolimatta siinä tuntuu olevan jokin, tuntematon järjestys. Vilkkua kunnioitetaan, jalankulkija on suojatiellä kuningas, jonka oikeuksia ei loukata, valtateillä väistetään tarvittaessa soralle. Valoja ei vilkutella, äänimerkistä tai keskisormesta puhumattakaan, vaikka jollain menisi ohitus pitkäksi. Näin muutamia peltikolareita, tieltäsuistumisia ja yhden henkilöautojen läheltä piti-tilanteen. Omalle kohdalleni sattua aiemmin kuvailemani tapaus rekan nuppien kanssa.

Teiden kunto vaihtelee. Rengastöitä tekeviä rekkoja näki paljon, samoin renkaita vaihtavia henkilöautoja. Rekkojen telit näyttivät olevan usein remontissa tien varressa. Moottoripyöräilijöiden pelkäämiä ns. potholeja on siellä täällä. Kunnon potholeen ajaessaan vanne voi mennä klommolle, keula tai takajousitus rikki tai jopa koko pyörä nurin. Kunnon showstoppereita siis. Tien laatu vaihtuu nopeasti ja sitä onkin tarkkailtava koko ajan ja nopeus on sovitettava tien mukaiseksi. Nopeusvalvontaa on paljon ja kanssa-autoilijat varoittavat toisiaan aina kun mahdollista, mutta kyllä sakkojakin kirjoitetaan. Itse selvisin ilman ylinopeussakkoja, ajelin liikennevirran mukana juurikaan ohittelematta.

The roads and the traffic.

They say that a lot of people die in the traffic in Russia. I'm guessing it's true. There were lots of gravestone-like memorial stones, crosses, flowers etc. The traffic in the cities is chaotic i'd say...
But in some weird twisted way, it has an unknown order. They respect the turning signal, on the crosswalks; pedestrians are the kings and queens. On highways they dodge all the way to the gravel, if necessary. They don't blink lights, honk horns or give you the middle finger. I saw few minor crashes, but nothing big, the cars only had few dents.

The condition of the roads changes a lot. I saw a lot truckers changing tires, as well as ordinary people. The roads have a lot of what every biker is afraid of... Potholes. Once you ride in one, you might have your tire punctured or rim twisted, or even fall off your bike. Proper showstoppers. The quality of the road changes really fast, that's what you have to keep an eye on it all the time. There are policemen enforcing the speed limits and other drivers will warn if they're around with their radar. I managed not to get a speeding ticket, i just rode with the traffic flow and i didn't really pass that much.

Voinko saada borskeittomyrkytyksen ja kuolla?

2009-07-02T17:17:00.009+03:00

Venäläinen keittiö tarjoaa monenlaisia herkkuja. Huomasin tämän aterioidessani Alexin vieraana Vladivostokissa. Ruoka on tosin hieman erityyppistä kuin olemme tottuneet. Liha on hieman rasvaisempaa, suolaa on käytetty enemmän, samoin sokeria. Tällaisen kielitaidottoman bikerin menu muodostuu helposti yksipuoliseksi. Söin lähes joka päivä jotain keittoa, useimmiten borskeittoa, jotain kasviskeittoa tai seljankaa. Vaihtelua toivat munakkaat eli omeletit, gulassi tai saslikit, nuo herkulliset koivuhiilloksessa paistetut lihavartaat. Tuijottelin joskus ruokalistoja ja tilasin summissa jonkin salaatin, tai yksinkertaisesti lihaa ja perunoita eli mäsä ja kartuskat. Maitoa ei käytetä, kahvi on pikakahvia ja annoksen kanssa on tapana ottaa blinejä usein smetanan kanssa. Kalan huomasin olevan merkillepantavan kallista, ehkä kalliimpaa kuin suomessa. Annos eli kahvi, kaksi bliniä, keitto ja pari leipäpalaa maksoi noin 100 ruplaa. Sain jossain Siperiassa kyseisten lisäksi vielä munakkaankin yhteishintaan 68 ruplaa. Kahvi maksaa 10-15 ruplaa, olut 25-50 ruplaa, litra pullovettä noin 30 ruplaa, puolen litran Fanta 45 ruplaa, herkullinen leivos 35 ruplaa. 1 €uro=41-43 ruplaa.

2. of July. Is it possible to eat overdose of bors-soup and die?

The Russian kitchen offers many kind of delicious food. I noticed this while i was having a meal as Alex's guest in Vladivostok. The food is a bit different, than what we are used to. The meat has a bit more fat in it, they've used more salt and sugar as well. A bikers menu, who doesn't really speak Russian that much, will most likely eat same kind of food every day. Almost daily had some soup, mostly bors. Although I had some changes, like omelets, goulash and sasliks. Sometimes i kept staring at the menus and i randomly ordered a salad, meat and potatoes. Milk isn't really used that much as in Europe, coffee is instant coffee and they usually offer blinis (russian pancakes) with Smetana. I noticed that fish is rather expensive, maybe even more expensive than in Finland. One portion equals coffee, two blinds, soup and few pieces of bread cost 100 rubles. Somewhere around Siberia I also got an omelet into to the price, 68 rubles. Coffee costs around 10-15 rubles, beer 25-50, a liter of bottled water around 30 rubles, 0,5 liters of Fanta 45 rubles, A delicious pastry 35 rubles. 1 € euro = 41-43 rubles.

29.6.2009, kotona taas

2009-07-02T15:18:00.005+03:00

Motellista tien päälle, näissä venäläisissä paikoissa kun ei yleensä ole aamupaloja aikaa viemässä. Tarkoitus oli ajaa Pietariin ja ohittaa se ohitustietä pitkin josta Viipuriin Lappeenrantaan, Kouvolaan, Lahteen Tampereelle ja kotiin. Lähestyin Pietaria koettaen katsoa mistä ohitustie alkaa. Siinä meni Muurmanskin ja Arkangelin viitat, Vyborgia tai Helsinkiä ei näkynyt. Viimein totesin olevani keskustassa. Tuossa meni ilmeisesti koulukirjoista tuttu eremitaasi, valtavan ylellisiä rakennuksia joka puolella. Vaihdoin koko matkan Garminissa olleen Smellybikerin Wanderlust East kartaston takaisin Garminin City Navigatoriin. Gepsi ilmoitti että M10 menee Nevan ylitse parin korttelin päästä. Hain vauhtia ja aikani kieputtuani pääsin sillalle ja Nevan yli. Päätin piyää auringon selän takana ja ajaa niin kauan kunnes vastaan tulee jokin tie jossa on Viipurin viitat. Ajoin ehkä 10 km ja löysin viitoituksen Viipuriin. Viipurin ohitus sujui helposti, loput ruplat euroiksi saimaan kanavan lähistöllä olevassa rahanvaihtopisteessä ja tulliin. Jono oli aikamoinen ja muodollisuuksiin tuhrautui noin kolme varttia. Viimeinen puristus läpi suvisen Etelä-Suomen ja kotona taas. Kokonaiskilometrimäärä matkamittarin mukaan 21741 km.

29. of June, home sweet home.

Back on the road, quickly. I intended to ride to St. Petersburg and pass it along the highway, to Vyborg, to Lappeenranta, to Kouvola, to Lahti, to Tampere and finally home. I was reaching St. Petersburg, trying to look out for the intersection. I saw signs to Murmansk and Arkangel, but no Helsinki or Vyborg. Finally I realized I’m in the middle of St. Petersburg. I switched the maps on my garmin from Smellybikers Wanderlust East map to Garmin's City Navigator. GPS told me that M-10 runs over Neva, just a few blocks away. I was wondering around and finally got to Neva an over the Bridge. I decided to keep the sun behind my back and ride as long as I see a sign that says Vyborg. I rode about 10 kilometers and saw the signs. Passing Vyborg went well, rest of my rubles i exchanged back to euros and went back to the customs. The line was long and the formalities took at least 45 minutes. All I had ahead was the last stretch through the wonderful south Finland. Total mileage was 21741 Kilometers.

25-28.6.2009

2009-06-23T16:10:00.010+03:00

25.6.2009

Heti aamusta sadekuuroja. Ennen Omskia tapasin huoltoasemalla kolme venäläistä motoristia matkalla Moskovasta Vladivostokiin. He kyselivät neuvoja ja tunnelmia matkastani ja Venäjästä yleensä. Kehotin heitä pitämään renkaista huolta. Miehillä oli tunnelma korkealla ja videokamera kävi lähes koko ajan.
Omskin kierto onnistui tällä kertaa hyvin, viitta oli aika huomaamattomassa paikassa eikä ihmekään etten huomannut sitä tulomatkalla.
Yöksi motelliin lähelle Izimiä, 1400 ruplaa. Kilometrit 894.

25. of June

It started raining right in the morning. Before Omsk, i met three Russian bikers on a gas station. They were heading from Moscow to Vladivostok. They asked for advice and thoughts about the trip and my impressions about Russia in general. I suggested them to take care of their tires. They were in high spirits and the video camera was recording all the time. Getting around Omsk was easy this time, the sign wasn't really visible, so it's not really a surprise that I missed it at the first time. Spent the night in motel, near Izim, 1400 rubles, did 894 kilometers.

26.6.2009

Herätys sateiseen aamuun ja tienpäälle suuntana länsi ja Ural. Päivällä sade loppui ja ajokeli oli loistava. Uralilla oli vähemmän raskasta liikennetta kuin tulomatkalla. Jäin yöksi Uralille motelliin tien laitaan. Hinta oli 800 ruplaa. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa venäläisessä saunassa eli banjassa. Banja oli miellyttävä kokemus lähes kuukauden saunattoman jakson jälkeen. Motellin lähellä olevassa kahvilassa tapasin Sashan, venäläisen miehen perheineen. Kuultuaan minun olevan suomalainen mototsikl turisti, Sasha pisti vaimoineen piknikin pystyyn kahvilan edessä oleville pöydille. Hetkessä vaimo ja tytär taikoivat esiin sienipiirakkaa, broileria, leipää, juotavaa ym. Turistia pidettiin kuin piispaa pappilassa ja Sasha varoitteli minua huligaaneista. Hän oli niin huolestunut turvallisuudestani, että lahjoitti turvallisuuteni takeeksi hienon linkkuveitsensä. Sain lisäksi kuivatun, tönkkösuolatun kalan jota nautimme yhdessä zakuskaksi. Sain myös pyynnön ajaa seuraavana päivänä heidän kanssaan kotiinsa Almetyeskiin vierailulle. Jouduin kieltäytymään tästä aikataulusyihin vedoten. Päivän kilometrit 922.

26. of June

Woke up, yet another rainy morning. Heading to west, Ural. During the day, the rain stopped and the weather was awesome. This time Ural had less heavy duty traffic. I stayed the night in a motel in Ural, 800 rubles. For the first time in my life i went to a Russian sauna - banja. It was a pleasant experience after a month without sauna. Nearby the motel i met Sasha, a Russian man with his family. After he heard I’m a Finnish "mototsikl" tourist, he set up a picnic in front of the café with his wife. In short amount of time the daughter and the wife dug up some mushroom pie, broiler, bread, something to drink etc. The tourist was like a bishop in vicarage. Sasha warned me about hooligans.
In fact, he was so worried about my safety that he gave me a good folding knife. I also got a dried and salted up fish, which we enjoyed together for a "zakuska". I also got an invitation to drive with them to their home in City of Almetyesk, but I had to refuse, because of my schedule. I did 922 kilometers today.

27.6.2009

Startti Uralilta, jossa lämpötila lähellä nollaa. Ufassa oli jo lämpimämpää ja Ufan sekä Kazanin ohitus sujui hyvin. Kazanin lähellä oli koko matkan ainoa todellinen vaaratilanne liikenteessä. Ajelin jonon hännillä noin 80km/h ja jouduin jarruttamaan hieman koska jonossa oli haitariliikettä. Ympäriltä alkoi kuulua valtavaa jyrinää. Hetkessä molemmilla puolillani, ehkä vajaan kahden metrin etäisyydellä ajoi rekan nuppi, toinen soralla ja toinen keskiviivan päällä. Kohdallani autot alkoivat jarruttaa ja näkyvyys katosi palavan kumin savuun. Autot pääsivät ohitseni enkä vieläkään tajua mitä tapahtui. Todennäköisesti takana oli jotain kilvanajoa joka keskeytyi jonon yllättävään hidasteluun. Taustapeilien merkitystä ja käyttöä venäjällä ei pidä aliarvioida, ne ovat ehkä tärkein varuste ajoneuvossa jarrujen ja vilkkujen lisäksi. Yöksi motelliin 703 km ennen Moskovaa, hinta 550 ruplaa + ohranan (kuva) vartioima pysäköinti 50 ruplaa. Näitä oxpahoja on venäjällä paljon ja osa on kunnolla aseistettuja. Näin yhdellä jopa suomessa poliisien käyttämän sähkölamauttimen. On kumma jos ei huligaani rauhoitu. Kilometrit 889.

27. of June

Back on the road. The temperature was near 0 Celsius, which is quite cold. It was a lot warmer in Ufa. I passed Ufa and Kazan quite well. I had the only nearby situation near Kazan. I was riding on the back of the line, doing 80 km/h and I had to brake for a bit because there was some movement on the line. Suddenly I hear this noise around me. In a split second there are two trucks, one left of and right. the other one was on the gravel, other one was on top of the middle line. When they reached me, they started to brake and i lost vision into to the smoke. They got past me and still dong know what happened. I guess they were racing or something. The meaning of rear view mirrors and turn signal in Russia shouldn't be underestimated, they are the most important equipment.
Spending the night in a motel 703 kilometers before Moscow, cost me 550 rubles + Ohranas guarded parking 50 rubles. In Russia they have a lot of these Oxpaho's, and some
of them are properly armed. I saw one with a tazer as well. I bet that will settle down a hooligan.

28.6.2009

Aamuherätys motellista ja Moskovan ohitus. Päätin ohittaa Moskovan ulointa kehätietä pitkin. Tie on 176 km pitkä, ja lähtee muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Moskovaa. Ohitustie tulee M10-tielle 106 km Moskovasta Pietariin päin Klin-nimiseen kaupunkiin. Kehätiellä oli rekkoja ja asetuin niiden kantaan, koska ajattelin että peesissä ei tarvitse lukea karttaa. Homma meni hyvin ja pääsin Moskovan ohitse. Ajelin kohti Pietaria ja majoituin noin 400 km päähän Pietarista siistiin motelliin, 1400 ruplaa + pyörän vartiointi 120 ruplaa. Kilometrit 1022 km.

28. of June

Today passing Moscow. I decided to pass it, along the farthest highway. Its 176 kilometers long, and starts a bit before Moscow. It joins with the road M-10, 106 kilometers from Moscow, to St. Petersburg,
to a town called Klin. The highway had trucks and i settled behind them, because I wouldn't have to read to map all the time. It went well and i got past Moscow. I rode towards St. Petersburg and spent the night about 400 kilometers from St. Petersburg, on a fine motel, 1400 rubles + guarding the bike 120 rubles. Did 1022 Kilometers.

Paluumatka 17.6-24.6.2009

2009-06-21T18:50:00.025+03:00

17.6.2009
Jäähyväisten jälkeen alkoi paluumatka takaisin kotimaahan. Ajattelin tehdä tämän hieman nopeutetulla takaisinkelauksella. Paluumatkan toivoin sujuvan nopeammin kun tietää reitin, eli vähemmän harhailua ja vähemmän valokuvia. Lähtöpäivä samoin kuin tulopäivä olivat Vladivostokissa kylmiä, noin +12 astetta ja mereltä kävi kylmä tuuli. Venäjällä on tien varressa monenlaista tuotetta myynnissä, myyjinä usein eläkeläiset, jotka yrittävät hankkia lisäansioita. Tällä kertaa myynnissä oli mustikoita, oli kausi näemmä alkanut. Maistoin mummon purkista, mutta muu maa oli mustikka tällä kertaa, olivat kitkeriä maultaan. Ensimmäisenä paluumatkan päivänä ajoin vain 460 km ja jäin telttaan yöksi noin 300 km ennen Habarovskia.

17. of June

It was time to say goodbye and time to return home. I thought I’d do this with a slightly speeded up reverse. I hoped the way back would be a bit faster, since now I know the route, which means less wondering around and less photos. The day I left, as well as the day I arrived at Vladivostok were cold. only +12 Celsius and the wind was breezing from the sea. Russia has a lot of roadside vendors, selling a lot of different things. Mostly retired people, trying to get more money. I tasted some blueberries from some granny’s jar and they tasted bitter. First day of return i did only 460 kilometers. I spent the night in the tent, 300 kilometers before habarovski.

18.6.2009
Teltta pakettiin ja baanalle. Tänään oli vuorossa taas Habarovskin läpiajo, jouduin kysymään liikennevaloissa tietä, seurailin Amur-joen vartta ja lopulta pääsinkin Citaan johtavalle valtatielle. Yöksi päädyin tienvarren gastinitsaan,eipä ollut haitaksi päästä kuivattelemaan vaatteita koska illansuussa sateli aika tavalla. Majoituksen hinta 520 ruplaa.Kilometrejä kertyi 725.

18. of June

Packed up my tent and off I was, again. Today I’m going through Habarovski again, I had to ask for the route in traffic lights, I follow the Amur river and finally made it to the highway which leads to Cita. I ended up spending my night in a gastinitsa. It was a good thing; I had to dry clothes since it rained a bit today. Cost 520 rubles, did 725 kilometers.

19.6.2009

Tien päälle noin kello 6.30 paikallista aikaa. Muutaman kilometrin ajettuani tuli mieleen, että sehän taitaa olla juhannus kotimaassa. Meneehän se jussinvietto näinkin. Päivälle sattui taas paljon soratietä, onneksi ei satanut ja kuski pysyi kurattomana, muttei pölyttömänä. Illaksi telttaan 777 km ennen Citaa, kilometrejä 800.

19. of June

Back on the road around 6:30 am, local time. After I rode a few kilometers i realized its Midsummer day in Finland. Well this is one way to spend it. A lot of gravel road today, but luckily it wasn’t raining today.
But there sure was a lot of dust in the air. Spent the night in the tent 777 kilometers before Cita, did 800 kilometers today.

20.6.2009

Herätys ja tien päälle. Tarkoitus ehtiä illaksi Citaan, tarkoituksena tienvarresta motelli yöpymiseen. Harhauduin vahingossa tietyömaan suljetulle pätkälle ja kaadoin pyörän paikaltaan louhikossa. Kaatumarauta hoiti tehtävänsä ja vaurioita ei tullut muualle kuin kaatumarautojen maaliin ja kuskin sieluun. Illan mittaan alkaa sataa mutta päätän jatkaa Citaan asti. En löydä motellia kaupungin liepeiltä ja alkaa hämärtää. Päätän ajaa kaupungin ohi kunnes sadealueen reuna tulee vastaan ja majoittua telttaan. On jo pimeä ja köröttelen noin 60km/h ja sade jatkuu, vesi alkaa kastella sadehaalarien alla olevia vaatteita. Tien laidassa on betoninen bussikatos ja päätän jäädä sen suojaan yöksi, koska on liian pimeää pystyttää teltta. Heitän kevytpeitteen maahan ja työnnyn ajokamppeet päällä hytisten makuupussiin. Autot kulkevat vajaan kymmenen metrin päästä, mutta pääsen jonkinlaiseen uneen. Päivän ajokilometrit 800.

20. of June

I intend to make it to Cita by the evening and find a motel to stay in. I got lost on a road work's closed road and I fell off my bike. Luckily it fell in place. No damage to the bike though.
Eventually it started to rain during the evening, but i made up my mind to keep going to Cita. I couldn't find a place to stay and it's getting dark. I decide to ride pass the town until I reach the end of the rain clouds and put my tent up. It's dark, and I’m still riding, doing 60 km/h, and it's still raining. I'm all wet. There’s a bus stop along the road that was made of concrete, so i decide to stay there. It was cold and noisy, because of the cars, but I managed to get some sleep. I did 800 kilometers today.

21.6.2009
Saan nukuttua muutaman tunnin mutta herään aamuyöstä kun lähellä katosta auto käy tyhjäkäyntiä, ilmeisesti odottaen jotain. Uni katkeaa niin pahasti, että laitan hämärässä kamat kasaan ja lähden tienpäälle. Muutaman kilometrin ajettuani pysähdyn kiristämään kypärän solkea ja laittamaan korvatulppia. Citasta päin saapuu erikoinen ajoneuvoyhdistelmä, Unimog-mersu, joka hinaa toista samanlaista. Kuski pysäyttää ja kysyy, olenko kunnossa. Kerron olevani, mutta kylmissäni. Mies kysyy, haluanko kahvia ja koska en kieltäydy, hän keittää bensakeittimellä minulle kahvit. Käy ilmi, että hän ja hinattavassa Unimogissa nukkuva kaverinsa ovat tuomassa autoja Magadanista He ovat Off Road Master Clubin jäseniä Novosibirskistä, jotka olivat menneet lentäen Magadaniin ja tuovat mersut pois ajamalla. Juttelemme kaikenlaista koska kuljettaja osasi englantia. Häntä kauhistutti matkani ja etenkin sen nopea aikataulu, kertoi minun olevan hullu, johon saatoin vain vastata että niin vaimokin aina sanoo. Toivotamme toisillemme hyvää matkaa. Vaihdan pyörään öljyt tien laidassa olevalla rekkojen öljynvaihtopaikalla. Sieltä löytyi tyhjiä kanistereita, johon valutin vanhan öljyn. Citan ja Ulan Uden välillä on vuoristoa ja siellä törmään erikoiseen näkyyn, ainakin kesäkuun loppupuolella. Vuorilla oli satanut reilusti lunta, sitä oli vieläkin jäljellä senttitolkulla.
Ulan Udessa paistoi aurinko ja päätin ajaa Baikalskiin, koska muistelin siellä olevan gastinitsan tai motellin. Pääsin illansuussa Baikalskiin ja kysymällä sain selville gastinitsan sijainnin. Tien laidassa ja oven yläpuolella olevista gastinitsa-kylteistä huolimatta minua ei sinne suostuttu majoittamaan. Majapaikka oli ilmeisesti kesäajaksi varattu lasten virkistys- ja leirikäyttöön ja vihainen muori ajoi minut kädestä pitäen sieltä pois. Olisi kyllä haluttanut sanoa mummolle venäläisittäin kova sana ja nimittää häntä huligaaniksi. Olin jo aika epätoivoinen ja ajelin keskustassa kysellen, olisiko Baikalskissa toista gastinitsaa. Avuksi tuli mies, joka esitti passinsa ja kertoi olevansa Alim, doctor. Hän kertoi, että on menossa ravintolaan, mutta voin mennä hänen kotiinsa nukkumaan. Menimme Alimin kämpille, siihen tuli pari naapurin miestä, hetkessä pöydässä oli ruokaa ja juomaa. Nautin pöydän antimia kohtuudella, kommunikoimme sen vähän mitä yhteistä kieltä löytyi. Kävi ilmi että Alim on nukutuslääkäri ja oli kovasti kiinnostunut lääkärien palkkatasosta Suomessa. Hän osoitti minulle sohvan jossa nukkua. Ei taida olla aivan matkaoppaiden suosittelema tapa hankkia majoitusta:) Kilometrit 900.

21. of June

I got few hours of sleep and i wake up when a nearby car has pulled over. I decided to gather my things and get back on the road. After riding for a few kilometers I stop to tighten up my helmet and put on my earplugs. A strange looking vehicle combination is coming from Cita, Mercedes Unimog, which is towing another one. The driver pulls over and asks if I’m on. I told him that I’m fine, but cold. He asks if i want coffee, and because I didn't say no, he decided to make us some coffee. It turns out that he and his friend sleeping in the other Unimog are bringing the cars from Magadan. They're Off Road Master Club's members from Novosibirsk, who had flown to Magadan and bringing the cars back by driving. We talked about many things, since the driver spoke english. He was terrified about my trip and especially the fast schedule, he told me I’m crazy and I said that that's what my wife always says. We wish each other a pleasant journey and good luck. I changed the oil to my bike on beside the road. I found some old canisters and poured the old ones in them. There were some mountains in between Ulan Ude and Cita. I saw a special view there, especially since it's the end of June. It had snowed a lot and there was still quite a lot of it left. Sun shined in Ulan Ude and i decided to ride to Baikalsk, since i remember there was a gastinitsa or a motel. I made it there by the end of the evening and my asking, i found my way to the gastinitsa. There was a gastinitsa sign on beside the road, but they wouldn’t let me stay there. The gastinitsa during summer is reserved for kids camps etc. An old granny drove me away, i would've wanted to her a couple of words, call her a hooligan. I was getting desperate and i was wondering around in the centre, asking around if there is another gastinitsa in town. Then a man came showed his passport and told me the he’s Alim, doctor.
He told me that he’s going to a restaurant, but I can sleep at his place. We went to his place, then a couple of guys from the neighbor came and in split second there was food and drinks on the table.
I enjoyed the food and the drinks, with modesty, we communicated for a bit, somehow and it turned out that Alim is an anesthesiologist and he was very interested in the doctors salaries in Finland.
He showed me a couch i could sleep on. Not really a Lonely Planet's way to get accommodation. :) Did 900 kilometers today.

22.6.2009
Unet loppuivat joskus aamuyöstä, paikalla oli vielä Alimin lisäksi kaveri Kolja, fiksu kazakki. Miehet olivat nauttineet kaljaa auringonnousuun. Keräsin kamppeeni, kiitin yösijasta ja onnentoivotusten kerä painuin takaisin sinne mistä oli tullutkin eli maantielle. Baikalskista on reilu sata kilometriä Irkutskiin, jonka läpiajo sujui jo rutiinilla. Päivän merkittävin tapahtuma oli, kun satuin Tulunin ja Kanskin välillä paikalle, jossa kammettiin rekkaa ylös ojasta. Homma eteni aika suoraviivaisesti. Paikalla oli pari Kamazia, joihin pantiin vaijerit kiinni ja ja ojan pohjalla maannut mersu vedettiin raakasti ylös. Ojan pohjalle jäi noin 100 litraa dieselöljyä. Mersu pantiin käymään ja ei kun baanalle, sinne jäi dieselöljyt ojaan. Yöksi majoituin telttaan Tulunin ja Kanskin välille. Kilometrit 726.

22. of June

I woke up early in the morning, besides Alim there was his mate, Kolja, A smart Kazak. These two guys had enjoyed beer until the sunrise. I gathered my stuff, thanked for the night and i went back there where i came from - the highway. It's roughly 100 kilometers from Baikalsk to Irkutsk, which i got through easily. The highlight of the day was when I was in between Tulun and Kansk, where a truck had fallen over into the ditch. The road was blocked. Eventually they got it out and i was ready to move on. Spent the night in my tent in between Tulun and Kansk. Did 726 kilometers.

23.6.2009
Yöllä heräsin teltan vierestä kuuluvaan puheeseen ja auton moottorin ääneen. Kömmin ulos puolipökerryksissä ja ymmärsin että minulta tiedusteltiin, olenko kunnossa. Vastasin että thanks, i am fine. Vastaus kelpasi ja miehet häipyivät. Auton kyljestä huomasin heidän olevan miliisejä. Teltta alkoi olla huonossa kunnossa ja päätin, että nyt riittää telttailu. Teltasta oli mennyt keppejä poikki ja alkujaan lännenvankkureita muistuttanut teltta näytti lerpahtaneena lähinnä sahtisaavin peitolta.Aamupäivällä pyörä sammui noin 100km/h vauhdista ilman minkäänlaista varoitusta. Se on uskomaton määrä ajatuksia, mitä päässään ehtii kelata niiden sekuntien aikana, kun rullaa pyörän pysähdyksiin tien laitaan. Starttasin ja moottori kävi sekunnin tai pari kunnes sammui uudelleen. Uusi käynnistysyritys ja moottori alkoi käydä ja totella kaasua. Lähdin ajamaan epäillen, että kyseessä on veden aiheuttama käyntihäiriö. Seuraavan tankkauksen jälkeen moottori kilisi, kun ilmeisesti tankin pohjalla ollut vesi sekaantui tankkiin lisättyyn bensaan ja pääsi kiertoon. Löysin jostain kuoma-autojen varaosia myyvästä liikkeestä suomiteksteillä olevaa ilmajarrujen jäänestoainetta ja kaadoin sitä desitolkulla tankkiin. Tämän jälkeen pyörä toimi moitteetta loppumatkan. Päivä oli ajoittain sateinen ja olin iloinen, kun illansuussa löytyi
motelli hintaan 420 ruplaa, johon pääsin ihmistymään.Kilometrit 674 km.

23. of June

During the night I woke up from my tent, there was a car’s engine running and someone was talking. I was half-asleep and I got out of my tent. They asked am I ok, I said I’m fine, thanks. It was enough for them, they left. When I saw the car, I noticed it was the police. The tent started to be in a bad shape, the sticks were broken which causes the tent to be flat. In the morning, my bike suddenly died on my. The engine stopped running all of a sudden. As I was slowing down, I had so many different theories in my mind about what could have happened. I tried starting the engine and it ran for a few seconds. I started again and it was working now. I knew it was of because of water in the tank. After the next fill up the engine was "jingling", which was caused by water getting mixed up with the gas and getting into the system. Then I found some anti-freeze liquid meant for airbrakes, from a store that sold truck parts. It even had Finnish labels on it. I poured it to my gas tank and after that the bike worked perfectly.
The day was partly rainy, and when I found a motel at the end of the evening, i was happy. 420 rubles for the night. Did 674 kilometers.

24.6.2009

Miellyttävä herätä motellista kunnolla nukutun yön jälkeen. Päivän aikana ohittaisin Kemerovon ja olin sopinut aiemmin Valeran kanssa, että tapaamme paluumatkalla. Laitoin tekstiviestiä ja tapaaminen sovittiin kaupungin ulkopuolella tienvarressa olevaan kahvilaan. Porukka saapuikin sovittuun aikaan, jälleennäkeminen oli iloinen. Katselimme kuvia kamerastani ja kahvien ja pannukakkujen jälkeen Valery saatteli minut autolla kaupungin läpi Novosibirskiin johtavalle tielle. Yöksi pääsin Novosibirskin ohitustien varressa olevaan motelliin, 1000 ruplaa. Kilometrit 645.

24.6.2009 For friends in Kemerovo

Start from motel, today i will meet Mc Phoenix guys again in Kemerevo. Sent some SMS with Val yesterday and we decided to meet in roadside cafe 30 km out of town. We had very happy reunion, watched my photos, drank coffee, tea and very good russian pancakes. Finally it was time to say goodbye and Valera guided me out of town to way to Novosibirsk.

15-17.6.2009

2009-06-16T14:14:00.017+03:00

Herätys teltasta, kuinkas muutenkaan. Herätykset tuntuvat osuvan aina vain aiemmaksi. Unirytmi on mennyt jotenkin sekaisin kun aikaeroa alkaa olla 7 tuntia kotimaahan verrattuna. Tie on kulkenut jo pitkään lähellä Kiinan rajaa, kaukana näkyvät kukkulat ja vuoret ovat Kiinan puolta. Aamusta Habarovskin läpiajo. Kaupunki sijaitsee Amur-joen varressa, väkiluku 578000. Reitti Vladivostokiin kulkee kaupungin läpi ja on erittäin mutkikas. Tästäkin selvittiin ja suuntana etelä ja Vladivostok. Tie kulkee Ussur-joen vierustaa, joki on raja Venäjän ja Kiinan välillä. Pysähdyin usein kuvaamaan silloille ja lähes poikkeuksetta suututin siltavahdit, joilla oli kopit sillan molemmissa päissä. Habarovskin ja Vladivostokin välillä on kaupallista majoitusta. Pääsin yöksi ihmistäytymään siistiin gastinitsaan. Vaikutti, että joudun samaan huoneeseen suurikokoisen, noin 140 kiloisen kuorsaavan liikemiehen kanssa. Administrator antoikin säälistä minulle yksityishuoneen perhehuoneen hinnalla, eli 800 ruplalla. Kilometrejä 794.

15. of June

I woke up from my luxurious tent again. It seems that i keep waking up earlier and earlier. My sleeping rhythm is a bit messed up since the time difference is 7 hours. The road has spanned for a long time near the Chinas border, you can see the mountains from the other side of the border. I intended to ride through Habarovski in the morning. It's located among the river Amur, population 578 000. The route to Vladivostok goes through the city and it's really complicated. I made it by heading to south and Vladivostok. The road follows the river Ussuri, the river is a border between Russia and China. I pulled over many times to photograph on the bridges, and almost every time I pissed off the bridge guards at the both ends. There were some commercial accommodations between Habarovski and Vladivostok. I spent the night in a gastinitsa. It seemed that i will have to share a room with a rather large, snoring business man. The administrator gave me a private room for a price of a family room, which is 800 rubles. I did 794 kilometers.

16.6.2009
Herätys ja tien päälle. Tänään reissu saavuttaa puolivälinsä, kun saavun Vladivostokin kaupunkiin. Matkaa on noin 290 km. Olen perillä keskipäivän ruuhka-aikaan. Kaupunki on minulle järkytys, valtavan suuri, tiheään rakennettu. Ja mikä automäärä! Kaupunki vaikuttaa olevan täynnä oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja japsiautoja. Ajan pyörän parkkiin johonkin keskustan kadunreunaan ja pikku sateessa lähden etsimään kioskia josta löytyisi kaupungin maisemakortteja ja postimerkkejä. Kyselin kortteja lähes kymmenestä kioskista. Kortteja ei löytynyt mistään. Olin kadunreunassa parkissa ja olin jo soittamassa Sinukselle kysyäkseni, voisiko hän antaa jonkun paikallisen bikerin puhelinnumeron joka jelppaisi minua. Paikalle tuli englantia puhuva Toltolichiksi esittäytynyt mies, joka halusi auttaa. Hän soitti Sinukselle joka oli kuulemma Kazanissa. Toltolich kertoi, että postikortteja saa postista ja opasti minut postiin. Ostin kortit ja sain ne matkaan. Toltolich tilasi taksin ja lupasi opastaa minut Sinuksen nettisivuilla mainittuihin Custom Club-moottoripyöräkerhon tiloihin. Osoite ja kerho osittautui feikiksi, joka oli sotilasalueella. Harkitsin menoa hotelliin, mutta Toltolich sai houkuteltua minut MCC Iron Angelsien kerhotalolle. Menimme sinne ja paikalle saapui presidentti Alex ja varapresidentti Andrei. Ensimmäiseksi kysyttiin mitä huoltoa pyörä tarvitsee ja illan ohjelmaksi tarjottiin vodkaa ja tyttöjä tai illallinen ravintolassa, kaupunkierros valokuvaukseen, iltapalan haku, mahdollisuus saunomiseen ja nukkumaan. Valitsin jälkimmäisen ja sain kokea venäläistä vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Menimme venäläiseen hienoon ravintolaan, jossa nautin kolmen ruokalajin illallisen Alexin kanssa. Tämän jälkeen minulle esiteltiin kaupunkia, kävimme ihastelemassa Alexin pyöriä. Hänellä on kaksi pyörää, Intruder ja Hayabusa. Kävimme hakemassa marketista minulle iltapalaa, jonka jälkeen Alex vei minut omistamaansa, tyhjään kerrostalohuoneistoon nukkumaan. Hän kertoi tulevansa hakemaan minut seuraavana aamuna kello 10.00.

16. of June

Today I will reach the halfway of my journey, when i arrive to Vladivostok. I have 290 kilometers still to go. I'm there around the midday rush hour. The city is a shock for me, it’s big, has a high density of buildings. And wow, so much cars! The city seems to be full of right handed cars and they are Japanese. I parked my bike and start looking for a kiosk that would sell cards and post stamps. I asked at least 10 kiosks, and none of them had any. I was parked on side of the road and I called Sinus, to ask if he could give me a local bikers phone number that would help me. Then Toltolich arrived, and he wanted to help. He also spoke English. He called Sinus, who was in Kazan. Toltolich told me that post cards are available at the post office, and he guided me there. I bought the cards. Toltolich ordered a taxi and promised to guide me to the Custom-Club premises. The address and the club turned out to be fake. I was considering going to a hotel, but Toltolich convinced me to go to the MCC Iron Angels club house. We went there and the clubs president Alex and the vice president Andrei. First of all they asked what kind of maintenance my bike needs. After that they asked me how i want to spend the evening. Either vodka and girls OR a dinner in a restaurant, a tour of the city to photograph it, getting some supper, sauna and then sleep. I chose the second option. After this they showed me around the town, Alex showed his nice bikes, he has two bikes, an Intruder and a Hayabusa. Afterwards we went to the supermarket to get some snacks for me and then it was bedtime. I spent the night in a flat, which was empty and owned by Alex. He told me he'd pick me up at 10 am.

17.6.2009

Alex tuli hakemaan minut sovitusti. Menimme kerhotiloihin jossa mekaanikko Pavelin oli määrä asentaa pyörääni uusi takarengas. Halusin, että renkaassa on mahdollisimman paljon pintaa jäljellä Habarovsk-Cita välillä. Käytetystä renkaasta näki, että kyllä siitä oli kovasti yritetty läpi. Urien pohjassa oli vieri vieressä pieniä pistoja, mutta yksikään ei ollut päässyt kankaiden läpi. Samalla pyörääni vaihdettiin uusi eturatas, jolla jatkan ketjujen ikää. Pavel on taitava mekaanikko joka hoiteli hommat käden käänteessä. Kävimme vielä kaupungilta etsimässä käyttämään Liqui Moly-öljyä seuraavaan öljynvaihtoon. Pavel esitteli minulle kaupunkia ja otti kuvan seisoessani kaupungin ehkä tunnetuimman nähtävyyden, Golden Hornin eli merenlahden äärellä, josta aukeaa hieno näköala Japaninmerelle.Tarjosin kerholle muutaman tuhannen ruplan maksua töistä ja muusta, raha ei kelvannut alkuunkaan, vastaus oli että friendship is more important than money.
Tämän jälkeen olikin edessä jäähyväiset eli kiitin uskomattomasta vieraanvaraisuudesta ja sain hyvän matkan toivotukset Alexilta, Andreilta, Pavelilta, Germanilta ja muilta paikalla olevilta kerhon jäseniltä.

16-17.6.2009 in english for russian friends in Vladivostok

I arrived to Vladivostok at noon. I was shocked for population, rush and traffic. I was worried to find panoramic card of Vladivostok. I consired to call to Sinus, but suddenly a gentleman name Toltolich picked me on side of the street. He promised to help me and guided me to the main post office. I sent cards to Finland and Toltolich gave me a hint to go to MCC Iron Angels club house. We went to the house and met Alex, Andrei and some other members. Alex and guys treated me as a wellcome guest and club offered me a delicious dinner in russian restaurant with Alex. He was a very good host and we had a very interesting conversations about food, relationship in Russia and Finland and so on. After dinner we made a city tour and showed me his beautiful Suzuki's, Intruder and Hayabusa. Finally, it was time to go to sleep after we bought some snacks from supermarket. Thanks for this beautiful night, i will never forget it.

17.6.2009
Alex picked me from his apartment at 10.00 am. We went to the club and Pavel, a club's mechanic started to fix my bike to ride to back in Finland. Pavel is very competent mechanic and he installed and balanced new rear tyre and changed new front sprocket quickly. After that Pavel drove to town and we bought a can of Liqui Moly for the next oil change. He showed me famous Golden Horn of Vladivostok. There were beautiful view over bay to Japan sea. Finally it was time to say goodbye. Many thanks for Alex, Andrei, Pavel and other guys in club, you made my visit to Vladivostok great with your friendship and hospitality. I had no idea about russians before this journey, but now i know that you are great people. Thank you and keep up your great club.

10-14.6.2009

2009-06-14T14:52:00.011+03:00

10.6.2009

Aamulla teltasta kohti Irkutskia.Väkiluku 590000, pienehkö kaupunki noin venäläisessä mittakaavassa. Missasin taas ohitustien ja jouduin harhailemaan hetken keskustassa. Neuvoa kysymällä läpiajokin onnistui. Irkutskin jälkeen maasto alkoi muuttua, korkeuserot lisääntyinät, tuli vuoria ja metsää. Oltiin lähestymässä Baikalia, sen huomasi, ilmakin muuttui raikkaammaksi ja viileämmäksi. Reilun sadan kilometrin ajon jälkeen Baikal tulikin esiin. Ensimmäinen merkki olivat kalan myyjät, joita oli tien varressa. Ostinkin pari savustettua omulia. Nälkä lähti tehokkaasti tällä ulkonäöltään hieman siikaa ja maultaan silakkaa muistuttavalla kalalla.
Baikalilta kävi raikas tuuli, majoitusta ei juurikaan näkynyt tien laidoilla joten majoituin taas telttaan, noin 150 metrin päähän rannasta ja 100 metrin päähän radasta. Kilometrejä 665.

10. of June

In the morning i was heading towards Irkutsk, population 590 000, small-ish city, in Russian scale. I missed the bypassing road and I had to wonder around in the centre for a while. By asking advice, i got trough the city. After Irkutsk, the terrain started to change, there were more changed in the altitude, there were more forests and mountains. I was getting closer to Baikal, i noticed it because the air was more fresh and cool. About after a hundred kilometers of riding, Baikal was revealed. First sign of it were the vendors selling fish along the road. I bought a few smoked omuls and I wasn’t starving anymore. The wind blowing from Baikal was cool and refreshing. No sign of a place to stay along the roads, so I had to sleep in the tent, yet again. I set it up 150 meters from the beach and 100 meters from the track. Today I did 665 kilometers.

11.6.2009
Herätys, kämat kasaan ja kasvojen pesu Baikalissa. Paikallinen kalastaja kävi katsomassa leiriäni. Matkaa Ulan Udeen noin 150 kilometriä. Maasto muuttui Ulan Udeen saavuttaessa, paljaita, puuttomia kukkuloita joita ei aiemmin ollut vielä näkynyt. Horisontissa oli suuri savupatsas, merkkinä roihuavasta metsäpalosta
Tienvarressa oli irtolehmiä ja hevosia, joita joutui varomaan. Lehmä- tai hevoskolarin vaara onkin suurempi vaara, kuin hirvieläinvahinko. Näin koko matkan aikana yhden pienen kauriin ja yhden, Volga-autojen keulasta tutunnäköisen peuran. Riistaa näkyi muutenkin vähän, muutama kettu. Supejä, mäyriä, metsäkanalintuja tai jäniksiä ei näkynyt. Lienee riista on pantu pataan, koska Rekord-merkkisiä haulikonpatruunan hylsyjä näkyi paljon...
Ulan Udesta on lyhyt matka Mongolian rajalle. Tämä näkyi, liikenteessä oli Mongolian kilvillä olevia autoja. Tien varressa oli puita, joihin matkalaiset olivat sitoneet pätkän kangasnauhaa tuomaan onnea. Ajattelin, että onnea tässä tarvitsee itse kukanenkin ja sidoin oman nauhani erääseen puuhun. Paremman puutteessa leikkasin vararenkaiden sitomiseen käytetystä mustasta kuormaliinasta irtonaisena heiluvan pätkän. Onnea se toikin. En joutunut onnettomuuksiin, minua ei ryöpätty, tapettu, en kaatunut ajosta, pyörä ei rikkoutunut tai jättänyt välille, mitään ei varastettu, edes renkaita ei puhjennut koko matkalla. Suosittelen muillekin:)
Yöksi telttaan noin 120 km ennen Citaa, kilometrejä 702.

11. of June

I woke up, gathered my gear, washed my face in Baikal and a local fisher man came and took a look at my camp. I was 150 kilometers away from Ulan Ude. The terrain changed when i arrived there, pale treeless hills, ones that i have never seen before. There was a big smoke statue in the horizon, a sign on of an ongoing forest fire. There were cows and horses running free along the road, some i had to watch out for. It's a bigger risk to crash into a cow or a horse than moose. During the trip i only saw one small deer and a reindeer, which is familiar from the Volga cars. I didn't see game really much, few foxes. No raccoon dogs, badgers, grouse or rabbits. I think they've must've put them in to the pot, since there were a lot of Rekord labeled shotgun cartridges... It’s a short trip from Ulan Ude to Mongolian border. I noticed this on the traffic, there were a lot of cars with Mongolian plates on them. There were trees on beside to road that had fabric strings hanging on them, for good luck. I thought that everyone needs luck here, so I tied my own string onto the tree. It brought me luck. I didn't get into any accidents, I wasn’t robbed, killed, didn’t fell off my bike while doing 80 km/h, bike didn’t break, nothing got stolen and I didn't even have a punctured tire. I definitely recommend. :) Spent the night in the tent gain, 120 kilometers before Cita. I did 702 today.

12.6.2009
Aamulla keula kohti Citaa. Tankatessani tapasin paikallisen, Vladiksi esittäytyneen bikerin, joka katseli huolestuneena renkaitani, Tourancen kuvio on kuulemma huono tulevassa, kertomansa mukaan 1000 kilometrin soratieosuudessa. Vlad antoi motoristien yhteystietoja Cita-Vladivostok väliltä. Sekavin tuntein lähdin ajamaan. Kaupungin ulkopuolella liikennepoliisi pysäytti kysellen, aionko tulla junalla takaisin Vladivostokista. Noin 130 kilometrin päässä asfaltti loppui ja vuorotellen alkoi soratie ja sorapintainen tietyö, välillä pätkä asfalttia ja taas tietyö tai sora. Heti aluksi oli lipat pari kertaa lähellä, mutta jotenkin opin viemään pyörää. Sopivin nopeus minulle oli noin 50-70, hitaammin ajettaessa nuoltiin kaikki kuopat, nopeammin ajettaessa alkoi hirvittää. Päivä oli eritrtäin lämmin, pöly lensi, peseytyminen joessa ja yöksi telttaan. Kilometrejä 673.

12. of June

In the morning I was heading to Cita. While I was filling up my bike, i met a local biker, Vlad. He was worried when he was looking at my tires, he said Tourance is a bad pattern for whats coming up a head, a 1000 kilometers of gravel. Vlad gave me some bikers contact information; they were between Cita and Vladivostok. I was confused and started riding again. Outside the city a police stopped me asking am I going to come back with a train from Vladivostok. After 130 kilometers, the asphalt ended and the gravel started. There was a bit of asphalt every now and then, but mostly it was gravel. Plenty of road works too. When i got to the gravel, I almost fell off my bike a few times, but eventually I somehow learned to ho ride it. The right speed for me was 50-70 km/h, when I went slower I had to go through every single bump and when I went faster, I was frightened that I’d fall. It was a hot day, a lot of dust in the air. I washed myself up in a river and i slept the night in the tent. I did 673 kilometers.

13.6.2009
Kylmä yö, herätys teltasta ja baanalle. Soraa ja pölyä koko päivä, missasin ruokapaikat edellisenä iltana ja tänä aamuna, jäi "Ride, eat, sleep, repeat" reissulta tämän päivän kohdalta se eat väliin kello 14.00 asti. Junavaunuun rakennetussa "kahvilassa" oli listalla varsinaista gourmet-ruokaa, paistettua, halkaistua lenkkimakkaraa ja jotain keittoa, jossa lillui pari rustoa. Otin rustokeiton. Vaikka kuvasin paljon ruoka-annoksia reissulla, jäi tämä kuvaamatta koska olin niin nälkäinen, en kertakaikkiaan ehtinyt. Minulla ei ollut käytännössä ruoan murentakaan mukana koko reissulla, olin täysin tienvarsikahviloitten varassa. Joskus oli tankkilaukussa viivähti pari omenaa, kalapurkki tai suklaalevy mutta siinä kaikki.Tien varressa näkyi paljon rikkinäisiä kuorma-auton renkaita ja rengastöitä tekeviä autoilijoita. Soratiessähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nämä oli ajettu teleillä pahasti nimismiehen kiharalle ja tietyöosuuksilla oli toisinaan tamppaamatonta 50-75 mm mursketta, jolla on todella karmea ajaa.Yöksi telttaan, jossa nukahdin sammakoiden äänekkääseen kurnutukseen. Kilometrejä 573.

13. of June

It was a cold night. I gathered my gear and off i went. Gravel and dust for the whole day, i missed the diners yesterday and this morning from the riddle "Ride, eat, sleep, repeat" i missed the eating part, until 2 pm. The diner had built in a train cart, and on the menu it had gourmet food as well. Fried, splitted, sausage and some soup that had gristle floating in it. I took the soup. Even though I photographed so much food portions on this trip, i missed this because i was so hungry. Basically i didn't have any food with me, so it was all up to the road-side diners. Sometime i had couple of apples, a can of fish or a chocolate bar in my bagster, but that’s all. Anyway. Along the road there were a lot of broken truck tires and people changing tires on their car. There is nothing wrong with gravel roads, but this road was so bumpy and "curly". Plus there was some parts that the gravel hasn't been "beaten" yet, so it was terrible to ride. Spend the night in the tent, listening to the frogs croaking. I did 573 kilometers.

14.6.2009
Herätys, ota vuoteesi ja käy. Jonkin matkaa ajettuani tapasin korealaisen, yksisylinterisellä Yamaha SR500-pyörällä ajavan Tarmy-nimisen miehen.Pyörä oli erittäin raskaasti lastattu. Hän kertoi olevansa matkalla Vladivostokista Lontooseen, aikaa oli varattu kolme kuukautta. Tarmy halusi tietää, paljonko soratietä on jäljellä. Kerroin, että ennen Citaa ainakin 650 km. Tämän kuultuaan Tarmy päätti ajaa johonkin asemalle ja laittaa Jammun junaan kohti Citaa. Hän kysyi reittiäni. Kerroin olevani neljättätoista päivää liikkeellä, ja että perille menee pari päivää, jossa lepään päivän tai kaksi ja ajan takaisin. Tarmy sanoi, että olen "Crazy biker".
Yöksi telttaan, satakieli luritteli koko yön. Kilometrejä 708.

14. of June

Time to wake up and continue again. After a while of riding I met a Korean guy called Tarmy, he was riding a single cylinder Yamaha SR500. He had a very heavy load on it. He said he’s coming from Vladivostok and going to London, he had booked three months for the trip. I told that before Cita there’s at least 650 kilometers of gravel road. After he heard this, he is going to put his bike on a train heading to Cita. He asked for my route and I said: "this is my 14th day on the road and to get to Vlad it takes a few more days. When I get there, I might rest a day or two." Tarmy said that I’m a "Crazy biker".
Spend the night in my lovely tent, listened to nightingale singing. Did 708 kilometers today.

5-9.6.2009

2009-06-09T18:34:00.022+03:00

5.6.2009
Lähtö hotellista noin klo 6.30 paikallista aikaa. Ajelin hieman huolimattomasti ja ajauduin Ufan keskusta aamuruuhkaan. Jonot olivat aivan hillittömät, porukka oikoi jopa pellolta päästäkseen ruuhkassa eteenpäin. Kieputtuani keskustassa menin kysymään vanhemmalta herrasmieheltä tietä Zeljabinskinn, hän kehotti seuraamaan sanoen davai tai jotain sellaista. Mies opasti minut kaupungin ulkopuolelle moottoritielle, josta pääsin eteenpäin. Sain kokea tällaista ystävällisyyttä myöhemmin useita kertoja, huippuna Omskin keskusta, jossa seurasin opasta pitkin kaupungin keskustaa varmaan 15 kilometriä. Ystävällistä ja avuliasta kansaa nämä venäläiset. Heihin teki suunnattoman vaikutuksen matkakohteeni, eli Vladivostok. Joka kerta se herätti suuria tunteita, kättelin varmaa kolmeakymmentä ihmistä, minusta otettiin lukemattomia kännykkäkameran ja digikameran kuvia kahviloiden ja huoltoasemien pihoilla ja jopa liikkuvasta autosta. Kerrankin hullun suomalaisen turistin kanssa kainaloon, samaan kuvaan työnnettiin kaunis nuori vaimo ja pikkulapsi.Ufan ja Zeljabinskin välille osuu Ural-vuoristo. Vuoret olivat aika pienent verrattuna esimerkiksi Romanian vuoristoihin. Rekkaliikenne oli ankaraa ja nopeus jäi melko alhaiseksi, koska vastaantulijoitakin oli, eikä ohittelu paljoa auttanut asiaa. Vuoristossa oli tien varressa kaikenlaista kauppiasta, artikkelit samankaltaisia, eli autotarviketta, moottoriöljyä, kahvipannuja, termospulloja ym. mitä rekkakuski tarvitsee. Illansuussa ohitin Kurganin, jonka ympäristössä oli ankara savunhaju ja käynnissä olevia metsäpaloja sekä merkkejä vanhemmista paloista. Yöksi telttaan, kilometrejä 845.

5. of June
I left the hotel at 6:30am, local time. I was a bit uncareful and I got into morning traffic in the centre of Ufa. The rush hour was incredible and the lines were so long. After a while riding in the centre, i went to ask for a route from an old man. He suggested me to follow him, saying davai or something like that. The man guided me outside the city, where i could continue. I got to experience this kind of friendship and hospitality many times later. The highlight was when i was in the centre of Omsk. I followed a guide around the city centre at least 15 kilometers. Russians are very friendly and helpful people. They were impressed by my destination, Vladivostok. Every single time, it provoked great feelings. I must've shaken hands with over thirty people, they took numerous pictures of me with a camera in cafes, gas stations and even from a moving car. For once they get in the same picture with a crazy Finnish tourist. In between Ufa and Zeljablansk, there’s the Ural mountain range. The mountains were quite small compared to Romanian mountains. There were many trucks and that’s why my speed was so low, since there were people coming towards on the other lane as well, so I couldn’t pass anyone. In the mountains there were all sorts of vendors along the roads, the articles they sold were all the same, car parts, motor oil, coffee pans, and thermos bottles etc, everything that a truck driver needs. During the night I passed Kurgan, which had had a strong smell of smoke around it, and there were forest fires, and marks of older fires. I spend the night in the ten and I did 845 kilometers today.

6.6.2009
Aamuherätys teltasta, hyvin nukutun yön jälkeen. Seuraavaksi tavoitteena oli Omsk, joka osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi kuin arvasinkaan. Aamusta tapasin pari venäläistä, Kawasakeilla ajavaa moottoripyöräilijää. He olivat ajaneet kierroksen Moskovasta Kirgisian ja Kazastanin kautta ja olivat matkalla kotiin. Pyörät olivat olleet kovilla Kazastanissa, kyykkymallista oli irronnut koko mittaristo ja keulasta oli stefat korkanneet ja öljyt pihalla. Ajelin M51-tietä itään, kun jossain vaiheessa tuli kovat rekkajonot perä edellä vastaan, viittoilivat menemään keulille. Jonon alkupäässä oli koppi, jossa alettiin kysellä passia ja papereita. Näytin paperit ja aloin aavistella jotain. Ennen seuraavaa koppia kaivoin esiin karttakirjan ja totesin olevani menossa Kazastaniin. Sain sönkättyä tullivirkailijalle, että olen menossa Omskiin, mutta en Kazastanin kautta. Tullimies repi minulle annetun lapun ja keula takaisin länttä kohti. Tällä kohtaa M51 menee Omskiin Kazastanin kautta, mutta minulla ei ole Kazastanin viisumia tai mitään papereita sinne. Jouduin kiertämään aika lenkin pohjoisen kautta mm. Izim-nimisen kaupungin läpi. Omsk tuli sitten aikanaan illansuussa. Keskustassa seikkailtuani pääsin viimein kaupungista ulos. Kaupunki on venäläiseen tapaan iso, väkiluku 1.13 miljoonaa lajitoveria pitää sitä kotinaan. Yöksi telttaan, kilometrejä 785.

6. of June

A morning wake up from the tent, after a well slept night. Next goal was Omsk, which pointed out to be a bit more complicated than I thought. During the morning I met a few Russians with their Kawasaki’s. They've had ridden from Moscow to Kirgizia through Kazakhstan and they were heading home. The bikes have had some rough time in Kazakhstan, the other bike's front suspension was leaking oil. I rode along the M51 to east, when at some point there were long truck queues,
they told me to go the front. At the beginning of the line there was a booth, where started to ask for passport and other papers. I showed them the paper and i started to have a hunch. Before the next booth I dug up my map and I realized that I’m going to Kazakhstan. I somehow explained to the customs clerk that I’m going to Omsk, but not through Kazakhstan. The customs clerk ripped the piece of paper they gave me and I was heading back to west. At this point M51 goes to Omsk Through Kazakhstan, but i don't have the visa for it. So I had to go around it, through the north. I went through Izim as well. Omsk came up eventually during the evening. After wondering around the center I finally managed to get out of the city. It was huge, just like the other Russian cities. Population is 1.13 million. Spend the night in the then, did 785 kilometers today.

7.6.2009

Herätys aamulla, suuntana Novosibirsk, väkiluku 1.44 milj. Kaupungin ohitus sujui helposti. Olin katsellut huoltoasemien öljyvalikoimia jo muutamana päivänä ja todennut, että moottoripyörille tarkoitettua öljyä ei ole saatavana tienvarsiasemilta tai liikkeistä. Tämä huolestutti minua ja päätin yrittää löytää jonkun venäläisen moottoripyöräilijän, joka auttaisi minua asiassa. Lähellä Kemerovoa tapasin huoltoasemalla pari nuorta bikeriä, joilta menin kyselemään masla magazinia. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut, osasin venäjää vain noin 30 sanaa, mutta jotenkin viestini meni perille ja he lupasivat auttaa minua. Ajoimme Kemerovon keskustaan, jossa he soittelivat muutamia puheluita. Paikalle tuli muitakin saman kerhon jäseniä. Koska oli sunnuntai-ilta, maslakauppa ei ollut auki. Kyselin, tietäisivätkö he jotain halpaa gastinitsaa, johon voisin yöpyä odottamaan kaupan avautumista. Ilta päättyi kuitenkin paremmin kuin arvasinkaan. Päädyin MC Phoenix kerhon presidentia, Aleksein kotiin yöksi. Istuimme iltaa, mukana oli Aleksei, Vitali, Valery, tulkkina Valery ja Aleksein viehättävä sisar Maria. Lisäksi seurassa viivähti Ivan ja Kirill. Kerho on varsin nuori, parivuotias ja nuoria ovat jäsenetkin. Pyörä laitettiin yöksi Aleksein vanhempien autotalliin odottamaan aamua Aleksein Yamaha Vmaxien viereen.

7.6.2009 in english for friends in Kemerovo (sorry for my poor english)
I woke up from the tent and started to ride to east to Novosibirsk. Population is 1.44 million in Novosibirsk, a typical big Russian city. I was worrieed about motorcycle oil, because i noticed that is's impossible to find any. There is a big variety of different brands of oil for cars, but no JASO-standarded oil for motorcycles. I decided to try to find some local, russian biker and ask them to help me. Finally i met Vitaly and his friend near Kemerovo. They promised to help me and we rode to Kemerovo. They made some phonecalls and suddenly, there were many young bikers of MC Phoenix with us. Aleksei, a president of club offered me a place to sleep in his home. We rode to his parents house and parked my Honda in the garage. Then we drove to his nice home. We had a nice night with zakuska and good russian beer, had interesting discussion about bikes, russia, russians and life. Aleksei showed his photograph collection. Valery and Aleksei's beautiful sister translated our chat in russian. In the morning, we rode to the shop and bought Liqui Moly, german made motor oil for my bike. Then Aleksei, Vitaly and Valery rode with me to the out of town and we said goodbye. I started to rode to east. Many thanks for a help, friendship and hospitality i got from you. You russians and siberians are good people.

8.6.2009
Aamulla öljykauppaan josta tarttui mukaan 5 litran kannu Liqui Moly-merkkistä öljyä tulevaisuuden tarpeisiin. Kemerovon jälkeen huomasin, että gastinitsojen ja motellien määrä väheni. Oltiin siis siirtymässä Siperiaan. Seuraava kaupunki Krasnojarsk, teollisuuskaupunki Jenisei-joen varressa. Väkiluku 909000. Nämä Venäjän ja Siperian joet ovat mahtavia virtoja. Eräänä tavoitteena tällä matkalla oli nähdä nuo tarunhohtoiset joet. Nimet Amur, Jenisei, Ussur, Ob, Volga, Kama, Volga ja muut ovat herättäneet mielessäni mielikuvia aina 80-luvulta asti, jollin hankin neuvostoliittolaisen kirjailija Sinkarjovin kirjan "Siperia, historian hämärästä tulevaisuuden haasteisiin"
Illansuussa saavuin Kansk-nimiseen kaupunkiin, noin 110000 asukasta, pikkukylä siis. Kaupungin läpiajo on hieman mutkikasta mutta onnistuu kyllä kylttejä seuraamalla ja apua kyselemällä. Jossain kadunkulmassa huomasin, että pyörän takapää nuljahtelee kummallisesti. Ajoin muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle ja pystytin teltan metsän siimekseen. Tutkin pyörän takapäätä ja totesin, että takapyörän laakereihin oli tullut muutaman millin sivuttaisliike. Kotona hieman tahmeasti pyörineet laakerit olivat tulossa tiensä päähän. Päätin hoitaa asian kuntoon ensitilassa.Kilometrejä 793.

8. of June

In the morning i went to a store and grabbed 5 liters of Liqui Moly oil, for future needs. After Kemerovo I noticed that there were less and less of places to stay. So i was slowly getting into Siberia. Next city was Krasnoyarsk, a city full of industry, along the Yenisei river. Population 909 000. These Russian and Siberian rivers are wonderful. One of my goals on this trip was to see those beautiful rivers. The names Amur, Yenisei, Ussuri, Ob, Volga, Kama and others have always provoked an image in my mind, always since the 80's, when i got an old soviet book, written by Sinkarjov. During the evening i arrived to a city called Kansk, population around 110 000, a small town. Riding trough the city was a bit complicated,
but I managed by following the signs and asking for help. In some corners, i noticed that the rear end of my bike feels a bit wobbly. I rode a couple of kilometers outside the town and i put up my tent and started looking what caused it. It was because of the worn out rear bearings, which were already a bit sticky at home. I decided to fix it as soon as possible. I did 793 kilometers today.

9.6.2009
Aamuherätys teltasta, itään ajellessani saavuin johonkin pikkukylään, jossa kylän reunamilla oli korjaamon näköinen halli "Remont" teksteillä. Kurvasin pihaan ja heiluttelin takapyörää osoittaen laakeria ja kertomalla että se on kaput esitellen samalla mukanani olleita uusia laakereita. Olinhan oppinut tämä Pohjolan Kurapyöräilijöiden avoimen yliopiston kielikursssilta. Paikalle haettiin spesialist, joka alkoi irroittaa laakereita jo valmiiksi irroittamastani takapyörästä. Asiantuntija kaivoi jossain vaiheessa esiin valtavat putkipihdit, kun laakereiden välissä ollut putki ei liikkunut. Tässä vaiheessa minun piti sanoa njet aika kovalla äänellä monta kertaa ja jatkaa itse hommia. Laakerit irtosivat ja ne todettiin ruosteen raiskaamiksi. Uudet taottiin paikalleen vanhoja apun käyttäen ja pyörä pantiin nippuun. Lopuksi otettiin kuvia onnistuneen korjauksen kunniaksi. Hoito maksoi 100 ruplaa, noin 2.5 euroa. Kanskin ja Tulunin välillä oli paljon , yhteensä noin 200 km tietöitä. Pöly lensi ja päätin peseytyä pienessä joessa. Homma on aika yksinkertainen, vaatteet pois kalsareita lukuunottamatta, saippuointi ja lopuksi jokeen istumaan samalla käsillä vettä roiskien. Virta vei lian ja hienhajun pois ja pääsin taas ihmisten kirjoihin. Tällaisilla reissuilla henkilökohtaisen hygienian hoito on joskus vaikeaa, etenkin telttamajoituksessa. Reissun alkuvaiheessa, vaatteiden ja kuskin ollessa puhtaita, paikalliset pitävät sinua kävelevänä lompakkona, muutaman viikon ajettuasi likaisissa ajokamppeissa alkaa herättää lähinnä säälinsekaisia tunteita. Hienommissa paikoissa katsellaan pitkään ja nyrpistellään. Alusvaatteet ja T-paidat on helppoja pestä luonnossa tai gastinitsan pesualtaassa, ajohousut ja takki mahdottomia, ellei halua pitää taukoja ajopäivissä.
Tietyöt, pyörän korjaus ja peseytyminen veivät niin paljon aikaa, että ajokilometrejä kertyi vain 450. Yöksi telttaan lähelle Tulunia.

9. of June

Yet another morning wake up from the tent. While riding east, i arrived to a small village, which had a workshop look-a-like hall, which said "Remont". I curved into the yard and waved my hands and pointed at my bearings and said "kaput", while showing that i have new ones as well. They went to get the "Specialist", which started to work on the bearings. At some point he dug up a huge pipe wrench, since the pipe in between the bearings hadn't moved. At this point I had to say "njet" quite out loud. Eventually we got the bearings out and they were so stiff and worn out because of the rust. New ones found their place eventually, using the old ones to fit them in. The whole thing cost 100 rubles
(=2,5€). After we were done, we took some pictures. There was a lot of road works in between Kansk and Tulun, about 200 kilometers of it. There was a lot of dust, so I decided to wash in a small river. The whole thing is quite simple. Clothes off, except your underwear, soap yourself up and sit in the river, splashing water. The stream took the smell of sweat away and I’m back in business. On these kinds of trips, it's hard to keep up your personal hygiene.
At the start, the clothes and the driver being clean, the locals think you're the walking wallet. But after a few weeks of hard riding in your dirty gear, the locals start to pity you. In fancier places, they stare at you. Underwear and t-shirts are easy to wash in nature or in a gastinitsja's sink, but the riding gear is impossible to wash, unless you want to take a day off the riding. Road works, fixing the bike and washing up took so much time that I only did 450 kilometers. Going to spend the night in a tent, near Tulun.

4.6.2009, lähelle Ufaa

2009-06-04T20:35:00.010+03:00

Pyörä oli säilynyt vartioidussa parkissa ja oli valmiina lähtöön. Seuraavaksi tuli Tatarstanin pääkaupunki Kazan. Kazanin kierto on helppo, kaupungin pohjoispuolelta kulkee iso kehätie, jonka kautta kiertämällä ei tarvitse sekaantua keskustan ruuhkiin. Minut pysäytettiin ensimmäistä kertaa Kazanin ulkopuolella. Venäjällä on maantiellä ja etenkin kaupunkien ulos- ja sisäänmenoteillä DPS:n eli jonkinlaisen liikennepoliisin asemia, joissa päivystää poliisit molempiin suuntiin menevää liikennettä. Joillakin asemilla oli asevarustuksena jopa pitkäpiippuiset aseet ja näinpä muistaaksen Ulan Udessa koppien edessä konekivääripesäkkeen ampuma-aukkoineen. He ovat keskittyneet enimmäksen raskaaseen liikenteeseen, mutta pysäyttelevät muitakin. Minulta tarkastettiin passi, ajokortti ja pyörän paperit. Jokainen menee tyylillään, mutta minusta Venäjällä on papereiden oltava viimeistä leimaa myöten kunnossa. Viisumin rekisteröintileima näytti kiinnostavan ja nämä poliisit haistavat kaukaa pelon ja epävarmuuden, jos itse tietää, ettei paperit olekaan aivan kondiksessa.Paperien ollessa kunnossa voi kekittyä vaikka poliisimiesten rintakuvien ottamiseen. Kyseinen kuva herätti muuten sen nähneiden venäläisten keskuudessa hämmennystä. Täällä ei ole tapana kuvata poliiseja. Päivän kohokohta oli tavata suomalaisia. Näin suomalaisilla kilvillä olevan asunto-auton Naberežnyje Tšelnyssa, kaupungissa mahtavan Kama-joen varressa. Kyseisessä kaupungissa valmistetaan Kamaz-kuorama-autot. Näin saman auton hieman myöhemmin Naberežnyje Tšelnyn ja Ufan välillä huolto-asemalla ja menin puheille. Ilmeni että porukka oli Inkerin kirkon vapaaehtoistyöntekijöitä ja menossa työleirille lähelle Ufaa. Jutustelimme autossa pitkään kahvin ja hyvien suomalaisten pikkupurtavien äärellä. Kiitos Kauko H, Mari T ja kaksi herrasmiestä, joiden nimet unohtuivat kun en kirjoittanut niitä muistiin. Yöksi hotelliin noin 50 km ennen Ufaa, 500 ruplaa. Ystävälline venäläinen auttoi kantamaan pyörän päältä renkaat, jaukut ym kamat hotellihuoneeseen, Ajokilometrejä 754.

4. of June

The bike was still at its place and ready to go. Next up was Tatarstans capital, Kazan. Getting around it is easy, there is a big road up north, by going through that, I don't get jammed in the rush hours in the city. I was pulled over for the first time outside Kazan, by Russian DPS. On Russian highways, and especially the roads that lead in and out of the cities have DPS's guard posts. Some stations had even heavy machine guns. They are more concentrated on the heavier traffic, like trucks etc, but they do pull over other people as well. They checked my passport, drivers license and the bikes papers. Everyone does it with their style, but I think that in Russia, you need to have your paperwork done properly with every single stamp they demand. The visa registration stamp attracted them, and if there police can smell fear and insecurity from miles away, if you know that your papers aren't OK. When the papers are OK, you can concentrate on for example taking pictures of the police. By taking the picture, they got a bit confused, since it isn't really normal to take pictures of the police. Today’s big event was to meet some Finns on the road. I saw a camper van with Finnish plates on it in Naberežnyje Tšelny, the town along the wonderful Kama River. In this particular town, they make the Kamaz trucks. I saw the same camper van later in between Naberežnyje Tšelny and Ufa, so i decided to go and talk with them. It turned out that they are volunteer workers from the Ingrid church and they're going to a labor camp near Ufa. We talked in the van for a long time, drinking coffee and with good Finnish snacks. Thanks Kauko H, Mari T and the two gentlemen, whose names I forgot to write down. I spend the night in a hotel 50 kilometers before Ufa, the night cost me 500 rubles. A kind Russian helped me to carry the tires, the bags etc into my hotel room. Today I did 754 kilometers.

Päivät 2-3.6.2009

2009-06-03T20:31:00.012+03:00

Lähtö Pitkärannasta, tarkoituksena ajaa Lotinnanpellon ja Tihvinin kautta Vologdaan. Kuuma ajopäivä, Karjalan kunnaita ja Laatokan itärantaa koluten. Tie oli yllättävän huonossa kunnossa aina Lotinanpeltoon asti, josta alkoikin hyvä baana. Tihvinistä alkoi suhteellisen suora ja rauhallinen tie, jota ajelin Vologdaan asti. Matkalle sattui pienehköjä taajamia ja muutaman kilometrin sivussa oli yli 300000 asukkaan Cherepovetsin kaupunki, jossa näytti olevan paljon kemianteollisuutta.Yöksi motelliin Vologdan reunalle, majoitus oli kalliinpuoleinen eli 2100 ruplaa, mutta sateen uhatessa päätin maksaa hinnan. Kilometrejä tuli 829.

3.6.2009
Päivä alkoi sateisena, Vologda-Jaroslav välin tuli vettä. Jaroslav on vanha, vuonna 1010 perustettu kaupunki Volgan rannalla.Asukkaita on noin 650000, täällä sain käsitystä, kuinka suuria kaupunkeja Venäjällä onkaan. En ollut ennen kuullutkaan mistään Jaroslavista tai Cherepovetsista. Jaroslavista ajoin Vladimiriin, ainoana tavoitteena oli ainoastaan päästä M7-tielle ja siitä on baana auki itään. Reitti teki jonkin verran mutkaa, mutta M7:lle päästiin. Seuraavana suurempana taajamana tuli Nizny Novgorod, jonka liepeillä on Lukoilin suuret jalostamot. Kaupungin itäpuolella leijui ankara öljynkäry ja jossain piipussa näytti palavan ikuinen tuli. Ajoin Nizny Novgorodin ohi ja päädyin majoitukseen tienvarren gastinitsaan, hinta 800 ruplaa. Pyörä parkissa viereisen varastoalueen vahtikopin vieressä. Ajoin tänään 753 km.

2. of june

Leaving Pitkäranta, intended to ride through Lotinapelto and Tihving to Vologda. It was a hot day, riding around Karelia and east of laatokka. The road was surprisingly in a bad shape, until Lotinapelto. The road from Tihvin was quite straight and calm; I rode it until I reached Vologda. During the journey there were small urban areas and few kilometers away there was over a 300 000 people city called Cherepovets, which seemed to have a lot of chemistry industry. I spend the night in a motel, on the outskirts of Vologda. It was rather expensive, 2100 rubles, but since the possibility of rain i decided to pay the price. Today i did 829 kilometers.

3. of June
The day started as rainy. It rained in between Vologda and Yaroslavl. Yaroslavl is an old city, founded in 1010, ashore of the Volga River. The population is around 650 000, this made me realize how big the cities are in Russia. I've never heard about anything called Yaroslavl or Cherepovets. I rode from Yaroslavl to Vladimir, the only goal was to get to the road M-7, and the road is open to the east. The route made some curves and bends, but i made it to the M7 after all. Next bigger urban area was Nizhniy Novgorod, which had Lukoils big oil refineries. On the east side of the town there was a strong reek of oil, and there was a fire coming out of the pipe that seemed to last forever. I rode past Nizhniy Novgorod and I ended up in a road-side gastinitsa, the price was 800 rubles. The bike is parked on a nearby storage-areas guard post. Today I did 753 kilometers.

Ensimmäinen päivä

2009-06-02T14:20:00.008+03:00

Lähtöpäivä koitti viimein. Aamukuudelta matkaan, jotta ehtii illaksi majapaikkaan ja onhan välissä vielä tullijuttujakin, jotka voivat viedä aikaa. Olin Niiralassa noin kello 14.00, ajelin rauhallisesti ilman kiirettä nauttien Suomen suvesta, jota en näkisi vähään aikaan.
Tullissa sain neuvoja kokeneilta kävijöiltä ja täytin lappuja jonossa odottaessani. Viimein koitti pelätty hetki, eli autositoumuksen teko. Kävi juuri kuten epäilinkin, eli kone sylkäisi lapun, jossa oli aikaa vain kahdeksi viikoksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti jätin allekirjoittamatta sen ja ilmoitin määränpääksi Vladivostokin, ja että tarvitsen enemmän aikaa. Virkailija antoi paperinpalan, johon kirjoitin 1.6.2009-1.8.2009. Kopissa kävi hetken aikaa melkoinen pulina, mutta virkailija repi jo tulostetun lomakkeen ja teki uuden halumillani päivämäärillä. Vielä muutama leima papereihin ja menoksi. Olin viimein Venäjällä ja paperit olivat kunnossa viisumin rekisteröintiä lukuunottamatta. Rajan jälkeen vaihdoin rahaa 970 euroa rupliksi. Sattui vain huono kurssi, 41 ruplaa eurolla. Tajusin tämän myöhemmin. Rajan jälkeen maisema muuttuu, mietin että Karjalan nimeksi voisi vaihtaa Kurjala, oli sen verran ankeassa kunnossa talot ja pihat.Tankkaus Rautalahden kylässä, bensa 20 ruplaa litra. Pitkärannan sellukombinaatin omistama hotelli, eli Hotelli Pitkäranta löytyi pienen haeskelun jälkeen. Täällä sai palvelun suomeksi, heti respassa kysyttiin että haluanko viisumin rekisteröinnin. Vastasin kyllä, majoituksen hinta 970 ruplaa aamupalalla. Pyörän jätin läheiseen vartioituun parkkiin 90 ruplan korvausta vastaan, pakaasit kehotettiin kantamaan huoneeseen.

1. of June

The D-Day finally came. I was off at 6 am, so I’d get to some kind of accommodation by evening. Plus there are the customs on the way as well, it might take some time.
I was at Niirala around 2pm, i rode without a rush, enjoying the sweet summer of Finland, which i will be not seeing for a while. In the customs i got some advice
from experienced guys, that have been to Russia before, while i was filling out forms in the line. Finally it was the moment I’ve been waiting anxiously, doing the temporary permit for a vehicle..
It went just as I expected, the machine spits out a paper, which had time for two weeks. I kindly, but determinally didn't sign the paper and said that I’m going to Vladivostok
and i need more time. The clerk gave me a note and I typed 1.6.2009-1.8.2009. There was a lot of talking, but eventually the clerk ripped off the first form and made me a new one with the dates i gave. Couple of stamps into the papers and I was ready to go. Finally I was in Russia and the papers were all good, except for the visa registration. After the border I changed 970 euros into rubles. I was unlucky; the exchange rate wasn't really good. 41 rubles for one euro, I realized this later. After the border, the view is going to change, everything looked so poor. I filled my bike in Rautalahti, the gas was 20 rubles per liter. After a little while of searching, i finally found Hotel Pitkäranta. They served me in Finnish and in the reception they asked if I wanted to get my visa registered. I said yes, of course. The accommodation was 970 rubles with a breakfast. I left my bike on a guarded parking area, which cost 90 rubles.

Valmiina lähtöön

2009-05-31T20:55:00.009+03:00

No nyt alkaa olla reissu lähellä, startti noin yhdeksän tunnin päässä. Tarkoitus on mennä Niiralasta yli ja etsiä jostain Laatokan Karjalasta majapaikka viisumin rekisteröintiin. Seuraavaksi reitti kulkee pohjoisen kautta Vologdaan ja Jaroslaviin (kiitos vinkeistä Ilmari), josta Niznyi Novgorodiin ja siitä edelleen itään. Muitakin hyviä neuvoja on tullut mm. Pekalta.

Onnea on toivotellut yksi jos toinenkin, kiitokset työkavereille ja sukulaisille, joista monet ovat kannustaneet reissua varten.
Onnea tämänkaltaisessa yrityksessä tarvitaankin, on ehkä parempi ettei mieti mikä voi mennä pieleen, vaan keskittyä ajattelemaan niitä positiivia kokemuksia ja elämyksiä, joita tällainen matka parhaimmillaan tarjoaa.
Pyrin kirjoittelemaan blogia matkan varrelta, jos mahdollista. Muuten kotijoukot tekevät välimerkintöjä silloin tällöin, joihin kirjoittelen tekstejä myöhemmin.

31. of May

Now it's starting to get close, starting in nine hours. I intend to go across from Niirala and look somewhere around Laatokka for a place to register my visa. The next route goes through north to Vologda and Yaroslavl, to Nizhniy Novgorod and to the east. I've had so many Good luck wishes. Thanks to my workmates and relatives, who have been inspiring me for this trip. I definitely need luck on this kind of a journey, maybe it's better to focus on the positive experiences that this kind of a trip offers you at the best. I'll try to keep up the blog during the trip, if possible.
Otherwise my family will do some notes every now and then. I'll add my text to them later.

Koeajolla

2009-05-17T21:20:00.006+03:00

Kävin koeajamassa pyörää laukkujen ja renkaiden kanssa. Laukut eivät olleet täynnä ja bensakanisterikin oli tyhjä. Ajettavuus on selvästi erilainen kuin tyhjällä pyörällä. En ole harrastanut ajelua kyytiläisenkään kanssa, niin ei ollut oikein ennakkokäsitystä ajettavuudesta kuorman kanssa. Arvioisin että renkaat, varabensa, varaosat, työkalut, teltta ym matkatavarat painanevat noin 50-60 kiloa.

Viisumiasiat ovat nyt järjestyksessä, Mongolian viisumi lähti maanantaina ja tuli perjantaina. Olen yrittänyt selvitellä tullimuodollisuuksia, etenkin Venäjän autositoumus askarruttaa. Eiköhän se siitä jotenkin suttaannu rajalla, tavalla tai toisella.

17. of May

I went for a test-drive with the gear. The bags weren't full and the gas canister was empty as well. The handling was clearly different with the gear, than without.
I haven't ridden with a passenger before, so i didn't really have any expectations about the handling with the gear. I'd say that the tires, the gas, the spare parts, the tools, the tent etc.. weigh about 50-60 kilos.

Visa is now ready, Mongolian visa left on Monday and came back on Friday. I've been trying to find out about the customs formalities, especially the Russian temporary permit for a vehicle. I think it'll figure itself out on the border, on one way or another.

Viisumi tuli- ja meni

2009-05-11T20:45:00.005+03:00

Viisumi tuli tänään. Oikein vuoden monikerta, vaikka hain aluksi kolmen kuukauden kaksikertaa. Turkulainen Matka Hermes hoiteli homman hienosti, voin suositella muillekin. Kutsu on näissä se joka vie aikaa, käsittely konsulaatissa sujui nopeasti Passi viisumeineen lähti saman tien reissuun, eli tällä kertaa Mongolian kunniakonsulaattiin transit viisumin hakua varten. Siellä asioiden pitäisi hoitua parissa päivässä. Mongolian viisumin on tarkoitus olla optio, että jos ei ajo maistu tai jostain muusta syystä alkaa Ulan Bator kiinnostaa enemmän kuin Vladivostok tai jos paluumatkalla aikaa ja intoa riittää, niin sitten sinne.
Kesäkuun ensimmäinen lähestyy huimaa vauhtia...

11. of May

The visa came in today. One year multiple one, even though i applied for a three month double timer. Travel agency Matka Hermes from Turku took care of it really well, I can recommend. The invitation is the part that takes time, the handling in the consulate was quick. The passport with the visa left already, but this time to Mongolian Honorary consulate for a transit visa application. It should take only few days. The Mongolian visa is supposed be an option, if I don’t like riding for reason, or Ulan Bator starts to interest me more than Vladivostok, or if on my way back I have time and inspiration,
I’ll visit there as well. June first is coming up really fast...

Reitistä

2009-05-03T10:00:00.012+03:00

Määränpää ei ole minulle tärkein tällaisella reissulla, vaan itse matka. Tästä huolimatta on hyvä olla jonkinlainen matkasuunnitelma. Määränpää vaaditaan viisumihakemukseenkin. Yksinkertaisuudessaan minun matkasuunnitelmani on ajaa Niiralasta yli, olla ensimmäinen yö esimerkiksi Laatokan itäpuolella Pitkärannan kylässä Hotelli Pitkärannassa. Ensimmäisen hotelliyön tarkoitus on saada viisumi rekisteröityä. Tämän jälkeen baana on auki itään. Tarkoitus olisi ainakin tässä vaihessa ajaa keskimäärin 500 km päivässä kolme-neljä viikkoa yhteen suuntaan. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisin joskus juhannuksen maissa Vladivostokissa. Takaisin olisi tarkoitus ajaa suunnilleen samaa reittiä. Majoitus ratkeaa tapauskohtaisesti sään ja tarjonnan mukaan. Telttailussakin on puolensa, voi ajaa illalla pitkään eikä passi ole aamulla respassa kanissa eli pääsee starttaamaan ajoissa. Ohessa parit linkit, joista saa käsitystä olosuhteista.Kovaa porukkaa nuo polkupyöräilijät, Hollannista Vladivostokiin kesässä ja vielä naisihminen tuo toinen.

3. of may

The destination isn't the most important thing for me, it's the journey itself. Despite of it, i still need some kind of a planned route .You need a destination to the visa application as well. My simple plan is to ride across the border in Niirala, spend the first night east of Laatokka, in a town called Pitkäranta, in Hotel Pitkäranta. After this, the road is open to the east. In this stage, i intend to ride approximately
500 kilometers per day, three to four weeks per direction. If it goes as planned, I’d be around Midsummer day (around 24th of June) in Vladivostok. On my way back, i'll use the same route. The accommodation depends on the weather and situation. Tenting has it sides, i can ride for longer, and the passport isn't in the hotel reception, so i can start early. Here are a couple of links, so you get the idea of the circumstances. I have to admit that the bikers are really tough people. From Holland to Vladivostok, in one summer, and the other one is a woman.

Viisumin kutsu tuli!

2009-04-28T20:57:00.005+03:00

Viimein se saapui. Kutsua sai odottaa miltei kolme kuukautta. Kyselin jossain vaiheessa viisumiani järjestävältä matkatoimistolta, että onko joku jäänyt ilman viisumia. Sain vastauksen, että heidän kauttaan vain yksi, hän oli niitä "Karjala takaisin" ihmisiä, joka ei saanut enää viisumia kerran käytyään. Matkatoimisto on tässä vain kutsun tilaaja, varsinainen kutsu tulee Pietarista.

Asioiden eteenpäin meno sai uutta intoa valmisteluihin, vaihdoin iltapuhteina uudet iridium-tulpat ja etujarrupalat.
Jospa tämä tästä, kesäkuun ensimmäinen on noin kuukauden päässä.

28. of April

It has finally arrived. I waited for the invitation for whole three months. I asked the travel agency that has someone not gotten their visa.
I got an answer and it said only the people that have some sort of attitude problems, like "We want Karelia back!". The travel agency is just ordering the invitation, the real invitation comes from St. Petersburg.

Since things have proceeded, I changed new iridium sparkplugs and front brake pads. Maybe it'll start figuring itself out; June first is about a month away.

Varustelua ja viisumihuolia

2009-04-26T08:39:00.008+03:00

Viisumin kanssa tuntuu menevän aikaa. Joku on joskus sanonut, että Venäjälle ei mennä, sinne päästään (ja armosta). Laitoin viisumihakemuksen erääseen viisumipalveluun helmikuun ensimmäisellä viikolla. Homman piti mennä niin, että ensin hankitaan kutsu, jonka jälkeen lähetän passin, joka lähtee konsulaattiin. Tätä kirjoitettaessa kutsu ei ole vieläkään tullut. Viisumin olisi tarkoitus olla voimassa 1.6. alkaen, konsulaatissakin menee aikaa käsittelyyn noin kymmenen päivää. Minulle on alkanut pikkuhiljaa hiipiä mieleeni pelko, että tuleekohan tästä projektista mitään...

Uskoa on kuitenkin vielä sen verran jäljellä että olen valmistellut pyörää lähtökuntoon (tiedä sitten minne?) Uusi takarengas, ketjurataspaketti ja takaiskunvaimentaja löysivät jo paikoilleen. Vaidoin Wilbersin harjoituksen vuoksi, että osaa sitten jos tulee tien päällä tarve. Alkuperäinen iskari lähtee matkalle varaosana. Muita varaosia on tarkoitus ottaa ainakin kytkinvaijeri, eturatas, pari öljynsuodatinta, kytkinkahva, yhdet jarrupalat, pari pyöränlaakeria, sulakkeita, lamppuja ja rengaskerta. Paino on paha vihollinen ja mukaanhan voisi ottaa vaikka sen jonkun mainitseman isoäidin hautapaikankin, mutta kaikkeen ei voi varautua.

26. of April

It seems that it takes time with the visa. Someone has once said that you don't just GO to Russia, they let you in there.
I sent a visa application to a visa service on the first week of february. It should go as following; at first you sent an invitation, then I send my passport, which is going to the consulate. As I’m typing this, the invitation hasn’t still arrived. The visa is supposed to be in effect from the 1st of June. It's going to take around ten days in the consulate to handle it.
I'm starting to think that will this project success...

I do still have some hope left. Enough, that I’ve prepared the bike ready for action. A new rear tire, new sprockets, new chains and the rear shock absorber already found their place. I changed Wilbers into it's place, for practice. The original rear shock will be a spare part. Other parts that im going take with me are clutch handle, one pair of brake pads, couple of rear and front bearings,
some fuses, lamps and both tires. The weight sure is one bad enemy. As someone mentioned I could take that grandmothers grave, but you can't prepare for everything.

Blogin aloitus

2009-02-27T20:39:00.005+02:00

Blogi aloitettu tänään. Tarkoituksena on pitää blogia kesä-heinäkuussa 2009 tapahtuvasta moottoripyöräreissusta, joka suuntautuu Siperiaan. Mikäli reissu toteutuu suunnitellusti, tulen myös päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan matkan aikana ja sen jälkeen. Tällä hetkellä on meneillään valmistautuminen. Tämä ollut lähinnä kyrilisten kirjaimien opettelua, moottoripyörän varusteiden hankintaa sekä matkareititin suunnittelua ja muiden reissaajien julkaisemien matkakertomusten tutkimista. Viisumin hankinta on myös aloitettu. Pyörään on hankittuna uudet ketjut rattaineen, varaiskari, renkaat (Tourance), uudet tulpat ym kulutusosaa, joka on vaihdettava ennen matkaa. Kuvassa uudet SW Motech Trax alulaukut asennettuna Holanin telineisiin. Pyörähän on 2006 valmistettu ylivuotisena käyttöönotettu Honda Varadero XL1000V. Ostin pyörän uutena, takana on nyt 33000 yhteistä kilometriä ilman ongelmia ja luotto pyörään on sitä luokkaa, että uskallan lähteä sillä yrittämään Siperian valloitusta yksin.

27. of February

The blog has been started today. I intend to keep a blog about my trip on my bike to Siberia in june-july 2009.
If everything goes as planned, i will be updating the blog during the trip, if its possible, and after the journey, of course.
At the moment I’m preparing for the trip. Mostly it's been studying Cyrillic letters, prepping the bike with its equipment, planning the route and of course reading other peoples stories about their journey to Russia. I'm trying to get my visa now as well. The bike has new chains, new sprockets, a spare rear shock absorber, new tires (Tourance), new sparkplugs and so on.
In the picture you can see new SM Motech Trax aluminium bags, installed in Holan racks. The bike is a 2006 Honda Varadero XL1000V, registered in 2007 though. I bought the bike as left over, and it has 33 000 kilometers on it, without problems. I trust my bike so much, that I dare to start conquering Siberia all by myself.