Viimein se saapui. Kutsua sai odottaa miltei kolme kuukautta. Kyselin jossain vaiheessa viisumiani järjestävältä matkatoimistolta, että onko joku jäänyt ilman viisumia. Sain vastauksen, että heidän kauttaan vain yksi, hän oli niitä "Karjala takaisin" ihmisiä, joka ei saanut enää viisumia kerran käytyään. Matkatoimisto on tässä vain kutsun tilaaja, varsinainen kutsu tulee Pietarista.
Asioiden eteenpäin meno sai uutta intoa valmisteluihin, vaihdoin iltapuhteina uudet iridium-tulpat ja etujarrupalat.
Jospa tämä tästä, kesäkuun ensimmäinen on noin kuukauden päässä.
28. of April
It has finally arrived. I waited for the invitation for whole three months. I asked the travel agency that has someone not gotten their visa.
I got an answer and it said only the people that have some sort of attitude problems, like "We want Karelia back!". The travel agency is just ordering the invitation, the real invitation comes from St. Petersburg.
Since things have proceeded, I changed new iridium sparkplugs and front brake pads. Maybe it'll start figuring itself out; June first is about a month away.
Apr 28, 2009
Apr 26, 2009
Varustelua ja viisumihuolia
Viisumin kanssa tuntuu menevän aikaa. Joku on joskus sanonut, että Venäjälle ei mennä, sinne päästään (ja armosta). Laitoin viisumihakemuksen erääseen viisumipalveluun helmikuun ensimmäisellä viikolla. Homman piti mennä niin, että ensin hankitaan kutsu, jonka jälkeen lähetän passin, joka lähtee konsulaattiin. Tätä kirjoitettaessa kutsu ei ole vieläkään tullut. Viisumin olisi tarkoitus olla voimassa 1.6. alkaen, konsulaatissakin menee aikaa käsittelyyn noin kymmenen päivää. Minulle on alkanut pikkuhiljaa hiipiä mieleeni pelko, että tuleekohan tästä projektista mitään...
Uskoa on kuitenkin vielä sen verran jäljellä että olen valmistellut pyörää lähtökuntoon (tiedä sitten minne?) Uusi takarengas, ketjurataspaketti ja takaiskunvaimentaja löysivät jo paikoilleen. Vaidoin Wilbersin harjoituksen vuoksi, että osaa sitten jos tulee tien päällä tarve. Alkuperäinen iskari lähtee matkalle varaosana. Muita varaosia on tarkoitus ottaa ainakin kytkinvaijeri, eturatas, pari öljynsuodatinta, kytkinkahva, yhdet jarrupalat, pari pyöränlaakeria, sulakkeita, lamppuja ja rengaskerta. Paino on paha vihollinen ja mukaanhan voisi ottaa vaikka sen jonkun mainitseman isoäidin hautapaikankin, mutta kaikkeen ei voi varautua.
26. of April
It seems that it takes time with the visa. Someone has once said that you don't just GO to Russia, they let you in there.
I sent a visa application to a visa service on the first week of february. It should go as following; at first you sent an invitation, then I send my passport, which is going to the consulate. As I’m typing this, the invitation hasn’t still arrived. The visa is supposed to be in effect from the 1st of June. It's going to take around ten days in the consulate to handle it.
I'm starting to think that will this project success...
I do still have some hope left. Enough, that I’ve prepared the bike ready for action. A new rear tire, new sprockets, new chains and the rear shock absorber already found their place. I changed Wilbers into it's place, for practice. The original rear shock will be a spare part. Other parts that im going take with me are clutch handle, one pair of brake pads, couple of rear and front bearings,
some fuses, lamps and both tires. The weight sure is one bad enemy. As someone mentioned I could take that grandmothers grave, but you can't prepare for everything.
Subscribe to:
Posts (Atom)