Kannattiko lähteä?

Minulta on kysytty muutaman kerran, että kannattiko lähteä. Kuten jossain saatoin mainita, olen kypsytellyt tätä reissua pari-kolme vuotta. Olin varannut aikaa reilusti aiempien moottoripyöräreissujen päivämatkojen mukaan arvioin että jos ajaa 550 km päivässä, on juhannuksena perillä. Venäjällä tuntui nuo päivämatkat saavutettavan helposti. Ajoin keskimäärin reilun kymmenen tuntia päivässä ja jakolaskulla saadaan päiväsaldoksi 750 km kun kokonaismatka on 21741 km ja matka kesti 29 päivää. Reissu ei ollut minulle mikään Amazing Race, jossa kilpaillaan kellon ja kalenterin kanssa. Tämä vain lähti menemään näin. Aiemmat reissutkin olen tehnyt "Ride-Eat-Sleep-Repeat"-hengessä. Otin kuitenkin yli 550 valokuvaa ja ehdin tarinoimaan ihmisten kanssa tienlaidassa, joten ei se aivan pelkkää ajamista ollut.
Muutamat ovat kysyneet, että mitä maksoi. Olin varautunut hengessäni noin 3000 euron budjettiin, mutta selvisin halvalla. Varsinaisiin kuluihin, eli bensat, majoitus ja ruoat kustansivat melko tarkkaan 1300 euroa. Lisäksi tuli öljyt ja tuliaiset, yhteensä 4000 ruplaa. Vähäiseen rahanmenekkiin vaikuttaa omalta osaltaan telttamajoituksen määrä ja muut ilmaiset yöpymiset.
Saldona totean että reissu oli hieno ja ylitti odotukset.Mieleen jäi vahvasti venäläisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus muukalaista kohtaan. Myös avuliaisuus oli ennenkokematonta. Jotenkin jäi vaikutelma, että tutustuin sellaiseen venäjään, jota ei suomessa juurikaan tunneta. Siperian suuruus, autius ja koko maan valtava koko yllättivät. Omalta osaltaan matkan onnistumiseen vaikutti se, että kulkupeli toimi hyvin. Nämä japsipyörät ovat joidenkin, ns. paremmilla merkeillä ajavien mielestä turhan hajuttomia ja mauttomia. Niistä kun puuttuu glamour, luonne ja sielu. Minultakin muuan mies kysyi, kuultuaan aikeistani lähteä Vladivostokin, että millä, TUOLLAKO?. Saatoin vain vastata, että milläpä muullakaan, olihan kyseessä ainoa pyöräni. Vertaisin japsipyöriä perheen ensimmäiseen pesukoneeseen, joka tekee sitä hommaa, johon se on tarkoitettukin, vuosikausia vaatimatta mitään erityishuomiota.
Näin tällä kertaa ja saatoin keskittyä olennaiseen, eli matkasta ja sen tuomista elämyksistä nauttimiseen. Latu jäi auki seuraaville, matkamoottoripyöräily tai amerikkalaisten lanseeraama adventure motorcycling on hieno tapa tutustua maihin ja kansoihin.

Was it worth it?

I've been asked numerous times, was it worth it. As i might have mentioned, I’ve been planning this trip for three whole years. I had booked time enough, based on earlier trips. I estimated that if i do 550 kilometers per day, I’d be there by Midsummer day. On Russia, it seemed that those km's per day are easily done. I rode approximately ten hours per day and 750 km's per day, total ODO 21741. The trip wasn't an "Amazing race" for me; It wasn't a competition against the clock. This is just how it went. I've done my earlier trips with the mantra "Ride-Eat-Sleep-Repeat". I took over 550 photographs and I also had time to talk with a lot of people along the trip, so it wasn’t all just riding my ass off.
A few have asked, how much did this cost. I was prepared with a budget of 3000 euros, but i got away cheap. Gas, accommodations and food cost me around 1300 euros. 4000 rubles for the oil and souvenirs. The fact that i stayed so much in my tent affects the budget also. And i had many other free ways to spend the night. I can say that the trip was great and went over my expectations. I'll definitely always remember the Russian people, they were so friendly and helpful. Their hospitality was really amazing. I think that i got to know to a Russia that the Finns don't know that much really. Of course the fact that my bike worked for the whole time affects the success of this trip. Some of the bikers that ride with so called better brands, think that the jap bikes are a bit too bland, no glamour, no soul, etc. After i told a guy that I’m going to Vladivostok, he was stunned about the bike I’m going to be taking with me.
He said: "You're going with THAT?!". I only could answer: "With what then?". I'd compare the jap bikes to a family’s first washing machine. It does the job it is meant to do, works for years, without requiring any special attention. So this time i was able to concentrate on the trip itself and the experiences it offered. The road is open for the next adventure bikers. It's a great way to get to know to different countries and people.

Teistä ja liikenteestä

Sanotaan, että venäjällä kuolee paljon ihmisiä liikenteessä. Tämä pitää varmastikin paikkansa. Tien varsilla oli hautakiven tapaisia muistokiviä, ristejä ja seppeleitä todella paljon. Kaupunkien liikenne on vilkasta, mutta kaoottisuudestaan huolimatta siinä tuntuu olevan jokin, tuntematon järjestys. Vilkkua kunnioitetaan, jalankulkija on suojatiellä kuningas, jonka oikeuksia ei loukata, valtateillä väistetään tarvittaessa soralle. Valoja ei vilkutella, äänimerkistä tai keskisormesta puhumattakaan, vaikka jollain menisi ohitus pitkäksi. Näin muutamia peltikolareita, tieltäsuistumisia ja yhden henkilöautojen läheltä piti-tilanteen. Omalle kohdalleni sattua aiemmin kuvailemani tapaus rekan nuppien kanssa.

Teiden kunto vaihtelee. Rengastöitä tekeviä rekkoja näki paljon, samoin renkaita vaihtavia henkilöautoja. Rekkojen telit näyttivät olevan usein remontissa tien varressa. Moottoripyöräilijöiden pelkäämiä ns. potholeja on siellä täällä. Kunnon potholeen ajaessaan vanne voi mennä klommolle, keula tai takajousitus rikki tai jopa koko pyörä nurin. Kunnon showstoppereita siis. Tien laatu vaihtuu nopeasti ja sitä onkin tarkkailtava koko ajan ja nopeus on sovitettava tien mukaiseksi. Nopeusvalvontaa on paljon ja kanssa-autoilijat varoittavat toisiaan aina kun mahdollista, mutta kyllä sakkojakin kirjoitetaan. Itse selvisin ilman ylinopeussakkoja, ajelin liikennevirran mukana juurikaan ohittelematta.

The roads and the traffic.

They say that a lot of people die in the traffic in Russia. I'm guessing it's true. There were lots of gravestone-like memorial stones, crosses, flowers etc. The traffic in the cities is chaotic i'd say...
But in some weird twisted way, it has an unknown order. They respect the turning signal, on the crosswalks; pedestrians are the kings and queens. On highways they dodge all the way to the gravel, if necessary. They don't blink lights, honk horns or give you the middle finger. I saw few minor crashes, but nothing big, the cars only had few dents.

The condition of the roads changes a lot. I saw a lot truckers changing tires, as well as ordinary people. The roads have a lot of what every biker is afraid of... Potholes. Once you ride in one, you might have your tire punctured or rim twisted, or even fall off your bike. Proper showstoppers. The quality of the road changes really fast, that's what you have to keep an eye on it all the time. There are policemen enforcing the speed limits and other drivers will warn if they're around with their radar. I managed not to get a speeding ticket, i just rode with the traffic flow and i didn't really pass that much.

Voinko saada borskeittomyrkytyksen ja kuolla?

Venäläinen keittiö tarjoaa monenlaisia herkkuja. Huomasin tämän aterioidessani Alexin vieraana Vladivostokissa. Ruoka on tosin hieman erityyppistä kuin olemme tottuneet. Liha on hieman rasvaisempaa, suolaa on käytetty enemmän, samoin sokeria. Tällaisen kielitaidottoman bikerin menu muodostuu helposti yksipuoliseksi. Söin lähes joka päivä jotain keittoa, useimmiten borskeittoa, jotain kasviskeittoa tai seljankaa. Vaihtelua toivat munakkaat eli omeletit, gulassi tai saslikit, nuo herkulliset koivuhiilloksessa paistetut lihavartaat. Tuijottelin joskus ruokalistoja ja tilasin summissa jonkin salaatin, tai yksinkertaisesti lihaa ja perunoita eli mäsä ja kartuskat. Maitoa ei käytetä, kahvi on pikakahvia ja annoksen kanssa on tapana ottaa blinejä usein smetanan kanssa. Kalan huomasin olevan merkillepantavan kallista, ehkä kalliimpaa kuin suomessa. Annos eli kahvi, kaksi bliniä, keitto ja pari leipäpalaa maksoi noin 100 ruplaa. Sain jossain Siperiassa kyseisten lisäksi vielä munakkaankin yhteishintaan 68 ruplaa. Kahvi maksaa 10-15 ruplaa, olut 25-50 ruplaa, litra pullovettä noin 30 ruplaa, puolen litran Fanta 45 ruplaa, herkullinen leivos 35 ruplaa. 1 €uro=41-43 ruplaa.

2. of July. Is it possible to eat overdose of bors-soup and die?

The Russian kitchen offers many kind of delicious food. I noticed this while i was having a meal as Alex's guest in Vladivostok. The food is a bit different, than what we are used to. The meat has a bit more fat in it, they've used more salt and sugar as well. A bikers menu, who doesn't really speak Russian that much, will most likely eat same kind of food every day. Almost daily had some soup, mostly bors. Although I had some changes, like omelets, goulash and sasliks. Sometimes i kept staring at the menus and i randomly ordered a salad, meat and potatoes. Milk isn't really used that much as in Europe, coffee is instant coffee and they usually offer blinis (russian pancakes) with Smetana. I noticed that fish is rather expensive, maybe even more expensive than in Finland. One portion equals coffee, two blinds, soup and few pieces of bread cost 100 rubles. Somewhere around Siberia I also got an omelet into to the price, 68 rubles. Coffee costs around 10-15 rubles, beer 25-50, a liter of bottled water around 30 rubles, 0,5 liters of Fanta 45 rubles, A delicious pastry 35 rubles. 1 € euro = 41-43 rubles.

29.6.2009, kotona taas

Motellista tien päälle, näissä venäläisissä paikoissa kun ei yleensä ole aamupaloja aikaa viemässä. Tarkoitus oli ajaa Pietariin ja ohittaa se ohitustietä pitkin josta Viipuriin Lappeenrantaan, Kouvolaan, Lahteen Tampereelle ja kotiin. Lähestyin Pietaria koettaen katsoa mistä ohitustie alkaa. Siinä meni Muurmanskin ja Arkangelin viitat, Vyborgia tai Helsinkiä ei näkynyt. Viimein totesin olevani keskustassa. Tuossa meni ilmeisesti koulukirjoista tuttu eremitaasi, valtavan ylellisiä rakennuksia joka puolella. Vaihdoin koko matkan Garminissa olleen Smellybikerin Wanderlust East kartaston takaisin Garminin City Navigatoriin. Gepsi ilmoitti että M10 menee Nevan ylitse parin korttelin päästä. Hain vauhtia ja aikani kieputtuani pääsin sillalle ja Nevan yli. Päätin piyää auringon selän takana ja ajaa niin kauan kunnes vastaan tulee jokin tie jossa on Viipurin viitat. Ajoin ehkä 10 km ja löysin viitoituksen Viipuriin. Viipurin ohitus sujui helposti, loput ruplat euroiksi saimaan kanavan lähistöllä olevassa rahanvaihtopisteessä ja tulliin. Jono oli aikamoinen ja muodollisuuksiin tuhrautui noin kolme varttia. Viimeinen puristus läpi suvisen Etelä-Suomen ja kotona taas. Kokonaiskilometrimäärä matkamittarin mukaan 21741 km.

29. of June, home sweet home.

Back on the road, quickly. I intended to ride to St. Petersburg and pass it along the highway, to Vyborg, to Lappeenranta, to Kouvola, to Lahti, to Tampere and finally home. I was reaching St. Petersburg, trying to look out for the intersection. I saw signs to Murmansk and Arkangel, but no Helsinki or Vyborg. Finally I realized I’m in the middle of St. Petersburg. I switched the maps on my garmin from Smellybikers Wanderlust East map to Garmin's City Navigator. GPS told me that M-10 runs over Neva, just a few blocks away. I was wondering around and finally got to Neva an over the Bridge. I decided to keep the sun behind my back and ride as long as I see a sign that says Vyborg. I rode about 10 kilometers and saw the signs. Passing Vyborg went well, rest of my rubles i exchanged back to euros and went back to the customs. The line was long and the formalities took at least 45 minutes. All I had ahead was the last stretch through the wonderful south Finland. Total mileage was 21741 Kilometers.