Ensimmäinen päivä

Lähtöpäivä koitti viimein. Aamukuudelta matkaan, jotta ehtii illaksi majapaikkaan ja onhan välissä vielä tullijuttujakin, jotka voivat viedä aikaa. Olin Niiralassa noin kello 14.00, ajelin rauhallisesti ilman kiirettä nauttien Suomen suvesta, jota en näkisi vähään aikaan.
Tullissa sain neuvoja kokeneilta kävijöiltä ja täytin lappuja jonossa odottaessani. Viimein koitti pelätty hetki, eli autositoumuksen teko. Kävi juuri kuten epäilinkin, eli kone sylkäisi lapun, jossa oli aikaa vain kahdeksi viikoksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti jätin allekirjoittamatta sen ja ilmoitin määränpääksi Vladivostokin, ja että tarvitsen enemmän aikaa. Virkailija antoi paperinpalan, johon kirjoitin 1.6.2009-1.8.2009. Kopissa kävi hetken aikaa melkoinen pulina, mutta virkailija repi jo tulostetun lomakkeen ja teki uuden halumillani päivämäärillä. Vielä muutama leima papereihin ja menoksi. Olin viimein Venäjällä ja paperit olivat kunnossa viisumin rekisteröintiä lukuunottamatta. Rajan jälkeen vaihdoin rahaa 970 euroa rupliksi. Sattui vain huono kurssi, 41 ruplaa eurolla. Tajusin tämän myöhemmin. Rajan jälkeen maisema muuttuu, mietin että Karjalan nimeksi voisi vaihtaa Kurjala, oli sen verran ankeassa kunnossa talot ja pihat.Tankkaus Rautalahden kylässä, bensa 20 ruplaa litra. Pitkärannan sellukombinaatin omistama hotelli, eli Hotelli Pitkäranta löytyi pienen haeskelun jälkeen. Täällä sai palvelun suomeksi, heti respassa kysyttiin että haluanko viisumin rekisteröinnin. Vastasin kyllä, majoituksen hinta 970 ruplaa aamupalalla. Pyörän jätin läheiseen vartioituun parkkiin 90 ruplan korvausta vastaan, pakaasit kehotettiin kantamaan huoneeseen.

1. of June

The D-Day finally came. I was off at 6 am, so I’d get to some kind of accommodation by evening. Plus there are the customs on the way as well, it might take some time.
I was at Niirala around 2pm, i rode without a rush, enjoying the sweet summer of Finland, which i will be not seeing for a while. In the customs i got some advice
from experienced guys, that have been to Russia before, while i was filling out forms in the line. Finally it was the moment I’ve been waiting anxiously, doing the temporary permit for a vehicle..
It went just as I expected, the machine spits out a paper, which had time for two weeks. I kindly, but determinally didn't sign the paper and said that I’m going to Vladivostok
and i need more time. The clerk gave me a note and I typed 1.6.2009-1.8.2009. There was a lot of talking, but eventually the clerk ripped off the first form and made me a new one with the dates i gave. Couple of stamps into the papers and I was ready to go. Finally I was in Russia and the papers were all good, except for the visa registration. After the border I changed 970 euros into rubles. I was unlucky; the exchange rate wasn't really good. 41 rubles for one euro, I realized this later. After the border, the view is going to change, everything looked so poor. I filled my bike in Rautalahti, the gas was 20 rubles per liter. After a little while of searching, i finally found Hotel Pitkäranta. They served me in Finnish and in the reception they asked if I wanted to get my visa registered. I said yes, of course. The accommodation was 970 rubles with a breakfast. I left my bike on a guarded parking area, which cost 90 rubles.

Valmiina lähtöön

No nyt alkaa olla reissu lähellä, startti noin yhdeksän tunnin päässä. Tarkoitus on mennä Niiralasta yli ja etsiä jostain Laatokan Karjalasta majapaikka viisumin rekisteröintiin. Seuraavaksi reitti kulkee pohjoisen kautta Vologdaan ja Jaroslaviin (kiitos vinkeistä Ilmari), josta Niznyi Novgorodiin ja siitä edelleen itään. Muitakin hyviä neuvoja on tullut mm. Pekalta.

Onnea on toivotellut yksi jos toinenkin, kiitokset työkavereille ja sukulaisille, joista monet ovat kannustaneet reissua varten.
Onnea tämänkaltaisessa yrityksessä tarvitaankin, on ehkä parempi ettei mieti mikä voi mennä pieleen, vaan keskittyä ajattelemaan niitä positiivia kokemuksia ja elämyksiä, joita tällainen matka parhaimmillaan tarjoaa.
Pyrin kirjoittelemaan blogia matkan varrelta, jos mahdollista. Muuten kotijoukot tekevät välimerkintöjä silloin tällöin, joihin kirjoittelen tekstejä myöhemmin.

31. of May

Now it's starting to get close, starting in nine hours. I intend to go across from Niirala and look somewhere around Laatokka for a place to register my visa. The next route goes through north to Vologda and Yaroslavl, to Nizhniy Novgorod and to the east. I've had so many Good luck wishes. Thanks to my workmates and relatives, who have been inspiring me for this trip. I definitely need luck on this kind of a journey, maybe it's better to focus on the positive experiences that this kind of a trip offers you at the best. I'll try to keep up the blog during the trip, if possible.
Otherwise my family will do some notes every now and then. I'll add my text to them later.

Koeajolla

Kävin koeajamassa pyörää laukkujen ja renkaiden kanssa. Laukut eivät olleet täynnä ja bensakanisterikin oli tyhjä. Ajettavuus on selvästi erilainen kuin tyhjällä pyörällä. En ole harrastanut ajelua kyytiläisenkään kanssa, niin ei ollut oikein ennakkokäsitystä ajettavuudesta kuorman kanssa. Arvioisin että renkaat, varabensa, varaosat, työkalut, teltta ym matkatavarat painanevat noin 50-60 kiloa.

Viisumiasiat ovat nyt järjestyksessä, Mongolian viisumi lähti maanantaina ja tuli perjantaina. Olen yrittänyt selvitellä tullimuodollisuuksia, etenkin Venäjän autositoumus askarruttaa. Eiköhän se siitä jotenkin suttaannu rajalla, tavalla tai toisella.

17. of May

I went for a test-drive with the gear. The bags weren't full and the gas canister was empty as well. The handling was clearly different with the gear, than without.
I haven't ridden with a passenger before, so i didn't really have any expectations about the handling with the gear. I'd say that the tires, the gas, the spare parts, the tools, the tent etc.. weigh about 50-60 kilos.

Visa is now ready, Mongolian visa left on Monday and came back on Friday. I've been trying to find out about the customs formalities, especially the Russian temporary permit for a vehicle. I think it'll figure itself out on the border, on one way or another.

Viisumi tuli- ja meni

Viisumi tuli tänään. Oikein vuoden monikerta, vaikka hain aluksi kolmen kuukauden kaksikertaa. Turkulainen Matka Hermes hoiteli homman hienosti, voin suositella muillekin. Kutsu on näissä se joka vie aikaa, käsittely konsulaatissa sujui nopeasti Passi viisumeineen lähti saman tien reissuun, eli tällä kertaa Mongolian kunniakonsulaattiin transit viisumin hakua varten. Siellä asioiden pitäisi hoitua parissa päivässä. Mongolian viisumin on tarkoitus olla optio, että jos ei ajo maistu tai jostain muusta syystä alkaa Ulan Bator kiinnostaa enemmän kuin Vladivostok tai jos paluumatkalla aikaa ja intoa riittää, niin sitten sinne.
Kesäkuun ensimmäinen lähestyy huimaa vauhtia...

11. of May

The visa came in today. One year multiple one, even though i applied for a three month double timer. Travel agency Matka Hermes from Turku took care of it really well, I can recommend. The invitation is the part that takes time, the handling in the consulate was quick. The passport with the visa left already, but this time to Mongolian Honorary consulate for a transit visa application. It should take only few days. The Mongolian visa is supposed be an option, if I don’t like riding for reason, or Ulan Bator starts to interest me more than Vladivostok, or if on my way back I have time and inspiration,
I’ll visit there as well. June first is coming up really fast...

Reitistä

Määränpää ei ole minulle tärkein tällaisella reissulla, vaan itse matka. Tästä huolimatta on hyvä olla jonkinlainen matkasuunnitelma. Määränpää vaaditaan viisumihakemukseenkin. Yksinkertaisuudessaan minun matkasuunnitelmani on ajaa Niiralasta yli, olla ensimmäinen yö esimerkiksi Laatokan itäpuolella Pitkärannan kylässä Hotelli Pitkärannassa. Ensimmäisen hotelliyön tarkoitus on saada viisumi rekisteröityä. Tämän jälkeen baana on auki itään. Tarkoitus olisi ainakin tässä vaihessa ajaa keskimäärin 500 km päivässä kolme-neljä viikkoa yhteen suuntaan. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisin joskus juhannuksen maissa Vladivostokissa. Takaisin olisi tarkoitus ajaa suunnilleen samaa reittiä. Majoitus ratkeaa tapauskohtaisesti sään ja tarjonnan mukaan. Telttailussakin on puolensa, voi ajaa illalla pitkään eikä passi ole aamulla respassa kanissa eli pääsee starttaamaan ajoissa. Ohessa parit linkit, joista saa käsitystä olosuhteista.Kovaa porukkaa nuo polkupyöräilijät, Hollannista Vladivostokiin kesässä ja vielä naisihminen tuo toinen.

3. of may

The destination isn't the most important thing for me, it's the journey itself. Despite of it, i still need some kind of a planned route .You need a destination to the visa application as well. My simple plan is to ride across the border in Niirala, spend the first night east of Laatokka, in a town called Pitkäranta, in Hotel Pitkäranta. After this, the road is open to the east. In this stage, i intend to ride approximately
500 kilometers per day, three to four weeks per direction. If it goes as planned, I’d be around Midsummer day (around 24th of June) in Vladivostok. On my way back, i'll use the same route. The accommodation depends on the weather and situation. Tenting has it sides, i can ride for longer, and the passport isn't in the hotel reception, so i can start early. Here are a couple of links, so you get the idea of the circumstances. I have to admit that the bikers are really tough people. From Holland to Vladivostok, in one summer, and the other one is a woman.

Viisumin kutsu tuli!

Viimein se saapui. Kutsua sai odottaa miltei kolme kuukautta. Kyselin jossain vaiheessa viisumiani järjestävältä matkatoimistolta, että onko joku jäänyt ilman viisumia. Sain vastauksen, että heidän kauttaan vain yksi, hän oli niitä "Karjala takaisin" ihmisiä, joka ei saanut enää viisumia kerran käytyään. Matkatoimisto on tässä vain kutsun tilaaja, varsinainen kutsu tulee Pietarista.

Asioiden eteenpäin meno sai uutta intoa valmisteluihin, vaihdoin iltapuhteina uudet iridium-tulpat ja etujarrupalat.
Jospa tämä tästä, kesäkuun ensimmäinen on noin kuukauden päässä.

28. of April

It has finally arrived. I waited for the invitation for whole three months. I asked the travel agency that has someone not gotten their visa.
I got an answer and it said only the people that have some sort of attitude problems, like "We want Karelia back!". The travel agency is just ordering the invitation, the real invitation comes from St. Petersburg.

Since things have proceeded, I changed new iridium sparkplugs and front brake pads. Maybe it'll start figuring itself out; June first is about a month away.

Varustelua ja viisumihuolia

Viisumin kanssa tuntuu menevän aikaa. Joku on joskus sanonut, että Venäjälle ei mennä, sinne päästään (ja armosta). Laitoin viisumihakemuksen erääseen viisumipalveluun helmikuun ensimmäisellä viikolla. Homman piti mennä niin, että ensin hankitaan kutsu, jonka jälkeen lähetän passin, joka lähtee konsulaattiin. Tätä kirjoitettaessa kutsu ei ole vieläkään tullut. Viisumin olisi tarkoitus olla voimassa 1.6. alkaen, konsulaatissakin menee aikaa käsittelyyn noin kymmenen päivää. Minulle on alkanut pikkuhiljaa hiipiä mieleeni pelko, että tuleekohan tästä projektista mitään...

Uskoa on kuitenkin vielä sen verran jäljellä että olen valmistellut pyörää lähtökuntoon (tiedä sitten minne?) Uusi takarengas, ketjurataspaketti ja takaiskunvaimentaja löysivät jo paikoilleen. Vaidoin Wilbersin harjoituksen vuoksi, että osaa sitten jos tulee tien päällä tarve. Alkuperäinen iskari lähtee matkalle varaosana. Muita varaosia on tarkoitus ottaa ainakin kytkinvaijeri, eturatas, pari öljynsuodatinta, kytkinkahva, yhdet jarrupalat, pari pyöränlaakeria, sulakkeita, lamppuja ja rengaskerta. Paino on paha vihollinen ja mukaanhan voisi ottaa vaikka sen jonkun mainitseman isoäidin hautapaikankin, mutta kaikkeen ei voi varautua.

26. of April

It seems that it takes time with the visa. Someone has once said that you don't just GO to Russia, they let you in there.
I sent a visa application to a visa service on the first week of february. It should go as following; at first you sent an invitation, then I send my passport, which is going to the consulate. As I’m typing this, the invitation hasn’t still arrived. The visa is supposed to be in effect from the 1st of June. It's going to take around ten days in the consulate to handle it.
I'm starting to think that will this project success...

I do still have some hope left. Enough, that I’ve prepared the bike ready for action. A new rear tire, new sprockets, new chains and the rear shock absorber already found their place. I changed Wilbers into it's place, for practice. The original rear shock will be a spare part. Other parts that im going take with me are clutch handle, one pair of brake pads, couple of rear and front bearings,
some fuses, lamps and both tires. The weight sure is one bad enemy. As someone mentioned I could take that grandmothers grave, but you can't prepare for everything.