15-17.6.2009

Herätys teltasta, kuinkas muutenkaan. Herätykset tuntuvat osuvan aina vain aiemmaksi. Unirytmi on mennyt jotenkin sekaisin kun aikaeroa alkaa olla 7 tuntia kotimaahan verrattuna. Tie on kulkenut jo pitkään lähellä Kiinan rajaa, kaukana näkyvät kukkulat ja vuoret ovat Kiinan puolta. Aamusta Habarovskin läpiajo. Kaupunki sijaitsee Amur-joen varressa, väkiluku 578000. Reitti Vladivostokiin kulkee kaupungin läpi ja on erittäin mutkikas. Tästäkin selvittiin ja suuntana etelä ja Vladivostok. Tie kulkee Ussur-joen vierustaa, joki on raja Venäjän ja Kiinan välillä. Pysähdyin usein kuvaamaan silloille ja lähes poikkeuksetta suututin siltavahdit, joilla oli kopit sillan molemmissa päissä. Habarovskin ja Vladivostokin välillä on kaupallista majoitusta. Pääsin yöksi ihmistäytymään siistiin gastinitsaan. Vaikutti, että joudun samaan huoneeseen suurikokoisen, noin 140 kiloisen kuorsaavan liikemiehen kanssa. Administrator antoikin säälistä minulle yksityishuoneen perhehuoneen hinnalla, eli 800 ruplalla. Kilometrejä 794.

15. of June

I woke up from my luxurious tent again. It seems that i keep waking up earlier and earlier. My sleeping rhythm is a bit messed up since the time difference is 7 hours. The road has spanned for a long time near the Chinas border, you can see the mountains from the other side of the border. I intended to ride through Habarovski in the morning. It's located among the river Amur, population 578 000. The route to Vladivostok goes through the city and it's really complicated. I made it by heading to south and Vladivostok. The road follows the river Ussuri, the river is a border between Russia and China. I pulled over many times to photograph on the bridges, and almost every time I pissed off the bridge guards at the both ends. There were some commercial accommodations between Habarovski and Vladivostok. I spent the night in a gastinitsa. It seemed that i will have to share a room with a rather large, snoring business man. The administrator gave me a private room for a price of a family room, which is 800 rubles. I did 794 kilometers.

16.6.2009
Herätys ja tien päälle. Tänään reissu saavuttaa puolivälinsä, kun saavun Vladivostokin kaupunkiin. Matkaa on noin 290 km. Olen perillä keskipäivän ruuhka-aikaan. Kaupunki on minulle järkytys, valtavan suuri, tiheään rakennettu. Ja mikä automäärä! Kaupunki vaikuttaa olevan täynnä oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja japsiautoja. Ajan pyörän parkkiin johonkin keskustan kadunreunaan ja pikku sateessa lähden etsimään kioskia josta löytyisi kaupungin maisemakortteja ja postimerkkejä. Kyselin kortteja lähes kymmenestä kioskista. Kortteja ei löytynyt mistään. Olin kadunreunassa parkissa ja olin jo soittamassa Sinukselle kysyäkseni, voisiko hän antaa jonkun paikallisen bikerin puhelinnumeron joka jelppaisi minua. Paikalle tuli englantia puhuva Toltolichiksi esittäytynyt mies, joka halusi auttaa. Hän soitti Sinukselle joka oli kuulemma Kazanissa. Toltolich kertoi, että postikortteja saa postista ja opasti minut postiin. Ostin kortit ja sain ne matkaan. Toltolich tilasi taksin ja lupasi opastaa minut Sinuksen nettisivuilla mainittuihin Custom Club-moottoripyöräkerhon tiloihin. Osoite ja kerho osittautui feikiksi, joka oli sotilasalueella. Harkitsin menoa hotelliin, mutta Toltolich sai houkuteltua minut MCC Iron Angelsien kerhotalolle. Menimme sinne ja paikalle saapui presidentti Alex ja varapresidentti Andrei. Ensimmäiseksi kysyttiin mitä huoltoa pyörä tarvitsee ja illan ohjelmaksi tarjottiin vodkaa ja tyttöjä tai illallinen ravintolassa, kaupunkierros valokuvaukseen, iltapalan haku, mahdollisuus saunomiseen ja nukkumaan. Valitsin jälkimmäisen ja sain kokea venäläistä vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Menimme venäläiseen hienoon ravintolaan, jossa nautin kolmen ruokalajin illallisen Alexin kanssa. Tämän jälkeen minulle esiteltiin kaupunkia, kävimme ihastelemassa Alexin pyöriä. Hänellä on kaksi pyörää, Intruder ja Hayabusa. Kävimme hakemassa marketista minulle iltapalaa, jonka jälkeen Alex vei minut omistamaansa, tyhjään kerrostalohuoneistoon nukkumaan. Hän kertoi tulevansa hakemaan minut seuraavana aamuna kello 10.00.

16. of June

Today I will reach the halfway of my journey, when i arrive to Vladivostok. I have 290 kilometers still to go. I'm there around the midday rush hour. The city is a shock for me, it’s big, has a high density of buildings. And wow, so much cars! The city seems to be full of right handed cars and they are Japanese. I parked my bike and start looking for a kiosk that would sell cards and post stamps. I asked at least 10 kiosks, and none of them had any. I was parked on side of the road and I called Sinus, to ask if he could give me a local bikers phone number that would help me. Then Toltolich arrived, and he wanted to help. He also spoke English. He called Sinus, who was in Kazan. Toltolich told me that post cards are available at the post office, and he guided me there. I bought the cards. Toltolich ordered a taxi and promised to guide me to the Custom-Club premises. The address and the club turned out to be fake. I was considering going to a hotel, but Toltolich convinced me to go to the MCC Iron Angels club house. We went there and the clubs president Alex and the vice president Andrei. First of all they asked what kind of maintenance my bike needs. After that they asked me how i want to spend the evening. Either vodka and girls OR a dinner in a restaurant, a tour of the city to photograph it, getting some supper, sauna and then sleep. I chose the second option. After this they showed me around the town, Alex showed his nice bikes, he has two bikes, an Intruder and a Hayabusa. Afterwards we went to the supermarket to get some snacks for me and then it was bedtime. I spent the night in a flat, which was empty and owned by Alex. He told me he'd pick me up at 10 am.


17.6.2009

Alex tuli hakemaan minut sovitusti. Menimme kerhotiloihin jossa mekaanikko Pavelin oli määrä asentaa pyörääni uusi takarengas. Halusin, että renkaassa on mahdollisimman paljon pintaa jäljellä Habarovsk-Cita välillä. Käytetystä renkaasta näki, että kyllä siitä oli kovasti yritetty läpi. Urien pohjassa oli vieri vieressä pieniä pistoja, mutta yksikään ei ollut päässyt kankaiden läpi. Samalla pyörääni vaihdettiin uusi eturatas, jolla jatkan ketjujen ikää. Pavel on taitava mekaanikko joka hoiteli hommat käden käänteessä. Kävimme vielä kaupungilta etsimässä käyttämään Liqui Moly-öljyä seuraavaan öljynvaihtoon. Pavel esitteli minulle kaupunkia ja otti kuvan seisoessani kaupungin ehkä tunnetuimman nähtävyyden, Golden Hornin eli merenlahden äärellä, josta aukeaa hieno näköala Japaninmerelle.Tarjosin kerholle muutaman tuhannen ruplan maksua töistä ja muusta, raha ei kelvannut alkuunkaan, vastaus oli että friendship is more important than money.
Tämän jälkeen olikin edessä jäähyväiset eli kiitin uskomattomasta vieraanvaraisuudesta ja sain hyvän matkan toivotukset Alexilta, Andreilta, Pavelilta, Germanilta ja muilta paikalla olevilta kerhon jäseniltä.


16-17.6.2009 in english for russian friends in Vladivostok

I arrived to Vladivostok at noon. I was shocked for population, rush and traffic. I was worried to find panoramic card of Vladivostok. I consired to call to Sinus, but suddenly a gentleman name Toltolich picked me on side of the street. He promised to help me and guided me to the main post office. I sent cards to Finland and Toltolich gave me a hint to go to MCC Iron Angels club house. We went to the house and met Alex, Andrei and some other members. Alex and guys treated me as a wellcome guest and club offered me a delicious dinner in russian restaurant with Alex. He was a very good host and we had a very interesting conversations about food, relationship in Russia and Finland and so on. After dinner we made a city tour and showed me his beautiful Suzuki's, Intruder and Hayabusa. Finally, it was time to go to sleep after we bought some snacks from supermarket. Thanks for this beautiful night, i will never forget it.

17.6.2009
Alex picked me from his apartment at 10.00 am. We went to the club and Pavel, a club's mechanic started to fix my bike to ride to back in Finland. Pavel is very competent mechanic and he installed and balanced new rear tyre and changed new front sprocket quickly. After that Pavel drove to town and we bought a can of Liqui Moly for the next oil change. He showed me famous Golden Horn of Vladivostok. There were beautiful view over bay to Japan sea. Finally it was time to say goodbye. Many thanks for Alex, Andrei, Pavel and other guys in club, you made my visit to Vladivostok great with your friendship and hospitality. I had no idea about russians before this journey, but now i know that you are great people. Thank you and keep up your great club.

10-14.6.2009

10.6.2009

Aamulla teltasta kohti Irkutskia.Väkiluku 590000, pienehkö kaupunki noin venäläisessä mittakaavassa. Missasin taas ohitustien ja jouduin harhailemaan hetken keskustassa. Neuvoa kysymällä läpiajokin onnistui. Irkutskin jälkeen maasto alkoi muuttua, korkeuserot lisääntyinät, tuli vuoria ja metsää. Oltiin lähestymässä Baikalia, sen huomasi, ilmakin muuttui raikkaammaksi ja viileämmäksi. Reilun sadan kilometrin ajon jälkeen Baikal tulikin esiin. Ensimmäinen merkki olivat kalan myyjät, joita oli tien varressa. Ostinkin pari savustettua omulia. Nälkä lähti tehokkaasti tällä ulkonäöltään hieman siikaa ja maultaan silakkaa muistuttavalla kalalla.
Baikalilta kävi raikas tuuli, majoitusta ei juurikaan näkynyt tien laidoilla joten majoituin taas telttaan, noin 150 metrin päähän rannasta ja 100 metrin päähän radasta. Kilometrejä 665.

10. of June

In the morning i was heading towards Irkutsk, population 590 000, small-ish city, in Russian scale. I missed the bypassing road and I had to wonder around in the centre for a while. By asking advice, i got trough the city. After Irkutsk, the terrain started to change, there were more changed in the altitude, there were more forests and mountains. I was getting closer to Baikal, i noticed it because the air was more fresh and cool. About after a hundred kilometers of riding, Baikal was revealed. First sign of it were the vendors selling fish along the road. I bought a few smoked omuls and I wasn’t starving anymore. The wind blowing from Baikal was cool and refreshing. No sign of a place to stay along the roads, so I had to sleep in the tent, yet again. I set it up 150 meters from the beach and 100 meters from the track. Today I did 665 kilometers.


11.6.2009
Herätys, kämat kasaan ja kasvojen pesu Baikalissa. Paikallinen kalastaja kävi katsomassa leiriäni. Matkaa Ulan Udeen noin 150 kilometriä. Maasto muuttui Ulan Udeen saavuttaessa, paljaita, puuttomia kukkuloita joita ei aiemmin ollut vielä näkynyt. Horisontissa oli suuri savupatsas, merkkinä roihuavasta metsäpalosta
Tienvarressa oli irtolehmiä ja hevosia, joita joutui varomaan. Lehmä- tai hevoskolarin vaara onkin suurempi vaara, kuin hirvieläinvahinko. Näin koko matkan aikana yhden pienen kauriin ja yhden, Volga-autojen keulasta tutunnäköisen peuran. Riistaa näkyi muutenkin vähän, muutama kettu. Supejä, mäyriä, metsäkanalintuja tai jäniksiä ei näkynyt. Lienee riista on pantu pataan, koska Rekord-merkkisiä haulikonpatruunan hylsyjä näkyi paljon...
Ulan Udesta on lyhyt matka Mongolian rajalle. Tämä näkyi, liikenteessä oli Mongolian kilvillä olevia autoja. Tien varressa oli puita, joihin matkalaiset olivat sitoneet pätkän kangasnauhaa tuomaan onnea. Ajattelin, että onnea tässä tarvitsee itse kukanenkin ja sidoin oman nauhani erääseen puuhun. Paremman puutteessa leikkasin vararenkaiden sitomiseen käytetystä mustasta kuormaliinasta irtonaisena heiluvan pätkän. Onnea se toikin. En joutunut onnettomuuksiin, minua ei ryöpätty, tapettu, en kaatunut ajosta, pyörä ei rikkoutunut tai jättänyt välille, mitään ei varastettu, edes renkaita ei puhjennut koko matkalla. Suosittelen muillekin:)
Yöksi telttaan noin 120 km ennen Citaa, kilometrejä 702.

11. of June

I woke up, gathered my gear, washed my face in Baikal and a local fisher man came and took a look at my camp. I was 150 kilometers away from Ulan Ude. The terrain changed when i arrived there, pale treeless hills, ones that i have never seen before. There was a big smoke statue in the horizon, a sign on of an ongoing forest fire. There were cows and horses running free along the road, some i had to watch out for. It's a bigger risk to crash into a cow or a horse than moose. During the trip i only saw one small deer and a reindeer, which is familiar from the Volga cars. I didn't see game really much, few foxes. No raccoon dogs, badgers, grouse or rabbits. I think they've must've put them in to the pot, since there were a lot of Rekord labeled shotgun cartridges... It’s a short trip from Ulan Ude to Mongolian border. I noticed this on the traffic, there were a lot of cars with Mongolian plates on them. There were trees on beside to road that had fabric strings hanging on them, for good luck. I thought that everyone needs luck here, so I tied my own string onto the tree. It brought me luck. I didn't get into any accidents, I wasn’t robbed, killed, didn’t fell off my bike while doing 80 km/h, bike didn’t break, nothing got stolen and I didn't even have a punctured tire. I definitely recommend. :) Spent the night in the tent gain, 120 kilometers before Cita. I did 702 today.


12.6.2009
Aamulla keula kohti Citaa. Tankatessani tapasin paikallisen, Vladiksi esittäytyneen bikerin, joka katseli huolestuneena renkaitani, Tourancen kuvio on kuulemma huono tulevassa, kertomansa mukaan 1000 kilometrin soratieosuudessa. Vlad antoi motoristien yhteystietoja Cita-Vladivostok väliltä. Sekavin tuntein lähdin ajamaan. Kaupungin ulkopuolella liikennepoliisi pysäytti kysellen, aionko tulla junalla takaisin Vladivostokista. Noin 130 kilometrin päässä asfaltti loppui ja vuorotellen alkoi soratie ja sorapintainen tietyö, välillä pätkä asfalttia ja taas tietyö tai sora. Heti aluksi oli lipat pari kertaa lähellä, mutta jotenkin opin viemään pyörää. Sopivin nopeus minulle oli noin 50-70, hitaammin ajettaessa nuoltiin kaikki kuopat, nopeammin ajettaessa alkoi hirvittää. Päivä oli eritrtäin lämmin, pöly lensi, peseytyminen joessa ja yöksi telttaan. Kilometrejä 673.

12. of June

In the morning I was heading to Cita. While I was filling up my bike, i met a local biker, Vlad. He was worried when he was looking at my tires, he said Tourance is a bad pattern for whats coming up a head, a 1000 kilometers of gravel. Vlad gave me some bikers contact information; they were between Cita and Vladivostok. I was confused and started riding again. Outside the city a police stopped me asking am I going to come back with a train from Vladivostok. After 130 kilometers, the asphalt ended and the gravel started. There was a bit of asphalt every now and then, but mostly it was gravel. Plenty of road works too. When i got to the gravel, I almost fell off my bike a few times, but eventually I somehow learned to ho ride it. The right speed for me was 50-70 km/h, when I went slower I had to go through every single bump and when I went faster, I was frightened that I’d fall. It was a hot day, a lot of dust in the air. I washed myself up in a river and i slept the night in the tent. I did 673 kilometers.


13.6.2009
Kylmä yö, herätys teltasta ja baanalle. Soraa ja pölyä koko päivä, missasin ruokapaikat edellisenä iltana ja tänä aamuna, jäi "Ride, eat, sleep, repeat" reissulta tämän päivän kohdalta se eat väliin kello 14.00 asti. Junavaunuun rakennetussa "kahvilassa" oli listalla varsinaista gourmet-ruokaa, paistettua, halkaistua lenkkimakkaraa ja jotain keittoa, jossa lillui pari rustoa. Otin rustokeiton. Vaikka kuvasin paljon ruoka-annoksia reissulla, jäi tämä kuvaamatta koska olin niin nälkäinen, en kertakaikkiaan ehtinyt. Minulla ei ollut käytännössä ruoan murentakaan mukana koko reissulla, olin täysin tienvarsikahviloitten varassa. Joskus oli tankkilaukussa viivähti pari omenaa, kalapurkki tai suklaalevy mutta siinä kaikki.Tien varressa näkyi paljon rikkinäisiä kuorma-auton renkaita ja rengastöitä tekeviä autoilijoita. Soratiessähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nämä oli ajettu teleillä pahasti nimismiehen kiharalle ja tietyöosuuksilla oli toisinaan tamppaamatonta 50-75 mm mursketta, jolla on todella karmea ajaa.Yöksi telttaan, jossa nukahdin sammakoiden äänekkääseen kurnutukseen. Kilometrejä 573.

13. of June

It was a cold night. I gathered my gear and off i went. Gravel and dust for the whole day, i missed the diners yesterday and this morning from the riddle "Ride, eat, sleep, repeat" i missed the eating part, until 2 pm. The diner had built in a train cart, and on the menu it had gourmet food as well. Fried, splitted, sausage and some soup that had gristle floating in it. I took the soup. Even though I photographed so much food portions on this trip, i missed this because i was so hungry. Basically i didn't have any food with me, so it was all up to the road-side diners. Sometime i had couple of apples, a can of fish or a chocolate bar in my bagster, but that’s all. Anyway. Along the road there were a lot of broken truck tires and people changing tires on their car. There is nothing wrong with gravel roads, but this road was so bumpy and "curly". Plus there was some parts that the gravel hasn't been "beaten" yet, so it was terrible to ride. Spend the night in the tent, listening to the frogs croaking. I did 573 kilometers.


14.6.2009
Herätys, ota vuoteesi ja käy. Jonkin matkaa ajettuani tapasin korealaisen, yksisylinterisellä Yamaha SR500-pyörällä ajavan Tarmy-nimisen miehen.Pyörä oli erittäin raskaasti lastattu. Hän kertoi olevansa matkalla Vladivostokista Lontooseen, aikaa oli varattu kolme kuukautta. Tarmy halusi tietää, paljonko soratietä on jäljellä. Kerroin, että ennen Citaa ainakin 650 km. Tämän kuultuaan Tarmy päätti ajaa johonkin asemalle ja laittaa Jammun junaan kohti Citaa. Hän kysyi reittiäni. Kerroin olevani neljättätoista päivää liikkeellä, ja että perille menee pari päivää, jossa lepään päivän tai kaksi ja ajan takaisin. Tarmy sanoi, että olen "Crazy biker".
Yöksi telttaan, satakieli luritteli koko yön. Kilometrejä 708.

14. of June

Time to wake up and continue again. After a while of riding I met a Korean guy called Tarmy, he was riding a single cylinder Yamaha SR500. He had a very heavy load on it. He said he’s coming from Vladivostok and going to London, he had booked three months for the trip. I told that before Cita there’s at least 650 kilometers of gravel road. After he heard this, he is going to put his bike on a train heading to Cita. He asked for my route and I said: "this is my 14th day on the road and to get to Vlad it takes a few more days. When I get there, I might rest a day or two." Tarmy said that I’m a "Crazy biker".
Spend the night in my lovely tent, listened to nightingale singing. Did 708 kilometers today.

5-9.6.2009

5.6.2009
Lähtö hotellista noin klo 6.30 paikallista aikaa. Ajelin hieman huolimattomasti ja ajauduin Ufan keskusta aamuruuhkaan. Jonot olivat aivan hillittömät, porukka oikoi jopa pellolta päästäkseen ruuhkassa eteenpäin. Kieputtuani keskustassa menin kysymään vanhemmalta herrasmieheltä tietä Zeljabinskinn, hän kehotti seuraamaan sanoen davai tai jotain sellaista. Mies opasti minut kaupungin ulkopuolelle moottoritielle, josta pääsin eteenpäin. Sain kokea tällaista ystävällisyyttä myöhemmin useita kertoja, huippuna Omskin keskusta, jossa seurasin opasta pitkin kaupungin keskustaa varmaan 15 kilometriä. Ystävällistä ja avuliasta kansaa nämä venäläiset. Heihin teki suunnattoman vaikutuksen matkakohteeni, eli Vladivostok. Joka kerta se herätti suuria tunteita, kättelin varmaa kolmeakymmentä ihmistä, minusta otettiin lukemattomia kännykkäkameran ja digikameran kuvia kahviloiden ja huoltoasemien pihoilla ja jopa liikkuvasta autosta. Kerrankin hullun suomalaisen turistin kanssa kainaloon, samaan kuvaan työnnettiin kaunis nuori vaimo ja pikkulapsi.Ufan ja Zeljabinskin välille osuu Ural-vuoristo. Vuoret olivat aika pienent verrattuna esimerkiksi Romanian vuoristoihin. Rekkaliikenne oli ankaraa ja nopeus jäi melko alhaiseksi, koska vastaantulijoitakin oli, eikä ohittelu paljoa auttanut asiaa. Vuoristossa oli tien varressa kaikenlaista kauppiasta, artikkelit samankaltaisia, eli autotarviketta, moottoriöljyä, kahvipannuja, termospulloja ym. mitä rekkakuski tarvitsee. Illansuussa ohitin Kurganin, jonka ympäristössä oli ankara savunhaju ja käynnissä olevia metsäpaloja sekä merkkejä vanhemmista paloista. Yöksi telttaan, kilometrejä 845.

5. of June
I left the hotel at 6:30am, local time. I was a bit uncareful and I got into morning traffic in the centre of Ufa. The rush hour was incredible and the lines were so long. After a while riding in the centre, i went to ask for a route from an old man. He suggested me to follow him, saying davai or something like that. The man guided me outside the city, where i could continue. I got to experience this kind of friendship and hospitality many times later. The highlight was when i was in the centre of Omsk. I followed a guide around the city centre at least 15 kilometers. Russians are very friendly and helpful people. They were impressed by my destination, Vladivostok. Every single time, it provoked great feelings. I must've shaken hands with over thirty people, they took numerous pictures of me with a camera in cafes, gas stations and even from a moving car. For once they get in the same picture with a crazy Finnish tourist. In between Ufa and Zeljablansk, there’s the Ural mountain range. The mountains were quite small compared to Romanian mountains. There were many trucks and that’s why my speed was so low, since there were people coming towards on the other lane as well, so I couldn’t pass anyone. In the mountains there were all sorts of vendors along the roads, the articles they sold were all the same, car parts, motor oil, coffee pans, and thermos bottles etc, everything that a truck driver needs. During the night I passed Kurgan, which had had a strong smell of smoke around it, and there were forest fires, and marks of older fires. I spend the night in the ten and I did 845 kilometers today.

6.6.2009
Aamuherätys teltasta, hyvin nukutun yön jälkeen. Seuraavaksi tavoitteena oli Omsk, joka osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi kuin arvasinkaan. Aamusta tapasin pari venäläistä, Kawasakeilla ajavaa moottoripyöräilijää. He olivat ajaneet kierroksen Moskovasta Kirgisian ja Kazastanin kautta ja olivat matkalla kotiin. Pyörät olivat olleet kovilla Kazastanissa, kyykkymallista oli irronnut koko mittaristo ja keulasta oli stefat korkanneet ja öljyt pihalla. Ajelin M51-tietä itään, kun jossain vaiheessa tuli kovat rekkajonot perä edellä vastaan, viittoilivat menemään keulille. Jonon alkupäässä oli koppi, jossa alettiin kysellä passia ja papereita. Näytin paperit ja aloin aavistella jotain. Ennen seuraavaa koppia kaivoin esiin karttakirjan ja totesin olevani menossa Kazastaniin. Sain sönkättyä tullivirkailijalle, että olen menossa Omskiin, mutta en Kazastanin kautta. Tullimies repi minulle annetun lapun ja keula takaisin länttä kohti. Tällä kohtaa M51 menee Omskiin Kazastanin kautta, mutta minulla ei ole Kazastanin viisumia tai mitään papereita sinne. Jouduin kiertämään aika lenkin pohjoisen kautta mm. Izim-nimisen kaupungin läpi. Omsk tuli sitten aikanaan illansuussa. Keskustassa seikkailtuani pääsin viimein kaupungista ulos. Kaupunki on venäläiseen tapaan iso, väkiluku 1.13 miljoonaa lajitoveria pitää sitä kotinaan. Yöksi telttaan, kilometrejä 785.

6. of June

A morning wake up from the tent, after a well slept night. Next goal was Omsk, which pointed out to be a bit more complicated than I thought. During the morning I met a few Russians with their Kawasaki’s. They've had ridden from Moscow to Kirgizia through Kazakhstan and they were heading home. The bikes have had some rough time in Kazakhstan, the other bike's front suspension was leaking oil. I rode along the M51 to east, when at some point there were long truck queues,
they told me to go the front. At the beginning of the line there was a booth, where started to ask for passport and other papers. I showed them the paper and i started to have a hunch. Before the next booth I dug up my map and I realized that I’m going to Kazakhstan. I somehow explained to the customs clerk that I’m going to Omsk, but not through Kazakhstan. The customs clerk ripped the piece of paper they gave me and I was heading back to west. At this point M51 goes to Omsk Through Kazakhstan, but i don't have the visa for it. So I had to go around it, through the north. I went through Izim as well. Omsk came up eventually during the evening. After wondering around the center I finally managed to get out of the city. It was huge, just like the other Russian cities. Population is 1.13 million. Spend the night in the then, did 785 kilometers today.

7.6.2009

Herätys aamulla, suuntana Novosibirsk, väkiluku 1.44 milj. Kaupungin ohitus sujui helposti. Olin katsellut huoltoasemien öljyvalikoimia jo muutamana päivänä ja todennut, että moottoripyörille tarkoitettua öljyä ei ole saatavana tienvarsiasemilta tai liikkeistä. Tämä huolestutti minua ja päätin yrittää löytää jonkun venäläisen moottoripyöräilijän, joka auttaisi minua asiassa. Lähellä Kemerovoa tapasin huoltoasemalla pari nuorta bikeriä, joilta menin kyselemään masla magazinia. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut, osasin venäjää vain noin 30 sanaa, mutta jotenkin viestini meni perille ja he lupasivat auttaa minua. Ajoimme Kemerovon keskustaan, jossa he soittelivat muutamia puheluita. Paikalle tuli muitakin saman kerhon jäseniä. Koska oli sunnuntai-ilta, maslakauppa ei ollut auki. Kyselin, tietäisivätkö he jotain halpaa gastinitsaa, johon voisin yöpyä odottamaan kaupan avautumista. Ilta päättyi kuitenkin paremmin kuin arvasinkaan. Päädyin MC Phoenix kerhon presidentia, Aleksein kotiin yöksi. Istuimme iltaa, mukana oli Aleksei, Vitali, Valery, tulkkina Valery ja Aleksein viehättävä sisar Maria. Lisäksi seurassa viivähti Ivan ja Kirill. Kerho on varsin nuori, parivuotias ja nuoria ovat jäsenetkin. Pyörä laitettiin yöksi Aleksein vanhempien autotalliin odottamaan aamua Aleksein Yamaha Vmaxien viereen.

7.6.2009 in english for friends in Kemerovo (sorry for my poor english)
I woke up from the tent and started to ride to east to Novosibirsk. Population is 1.44 million in Novosibirsk, a typical big Russian city. I was worrieed about motorcycle oil, because i noticed that is's impossible to find any. There is a big variety of different brands of oil for cars, but no JASO-standarded oil for motorcycles. I decided to try to find some local, russian biker and ask them to help me. Finally i met Vitaly and his friend near Kemerovo. They promised to help me and we rode to Kemerovo. They made some phonecalls and suddenly, there were many young bikers of MC Phoenix with us. Aleksei, a president of club offered me a place to sleep in his home. We rode to his parents house and parked my Honda in the garage. Then we drove to his nice home. We had a nice night with zakuska and good russian beer, had interesting discussion about bikes, russia, russians and life. Aleksei showed his photograph collection. Valery and Aleksei's beautiful sister translated our chat in russian. In the morning, we rode to the shop and bought Liqui Moly, german made motor oil for my bike. Then Aleksei, Vitaly and Valery rode with me to the out of town and we said goodbye. I started to rode to east. Many thanks for a help, friendship and hospitality i got from you. You russians and siberians are good people.

8.6.2009
Aamulla öljykauppaan josta tarttui mukaan 5 litran kannu Liqui Moly-merkkistä öljyä tulevaisuuden tarpeisiin. Kemerovon jälkeen huomasin, että gastinitsojen ja motellien määrä väheni. Oltiin siis siirtymässä Siperiaan. Seuraava kaupunki Krasnojarsk, teollisuuskaupunki Jenisei-joen varressa. Väkiluku 909000. Nämä Venäjän ja Siperian joet ovat mahtavia virtoja. Eräänä tavoitteena tällä matkalla oli nähdä nuo tarunhohtoiset joet. Nimet Amur, Jenisei, Ussur, Ob, Volga, Kama, Volga ja muut ovat herättäneet mielessäni mielikuvia aina 80-luvulta asti, jollin hankin neuvostoliittolaisen kirjailija Sinkarjovin kirjan "Siperia, historian hämärästä tulevaisuuden haasteisiin"
Illansuussa saavuin Kansk-nimiseen kaupunkiin, noin 110000 asukasta, pikkukylä siis. Kaupungin läpiajo on hieman mutkikasta mutta onnistuu kyllä kylttejä seuraamalla ja apua kyselemällä. Jossain kadunkulmassa huomasin, että pyörän takapää nuljahtelee kummallisesti. Ajoin muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle ja pystytin teltan metsän siimekseen. Tutkin pyörän takapäätä ja totesin, että takapyörän laakereihin oli tullut muutaman millin sivuttaisliike. Kotona hieman tahmeasti pyörineet laakerit olivat tulossa tiensä päähän. Päätin hoitaa asian kuntoon ensitilassa.Kilometrejä 793.

8. of June

In the morning i went to a store and grabbed 5 liters of Liqui Moly oil, for future needs. After Kemerovo I noticed that there were less and less of places to stay. So i was slowly getting into Siberia. Next city was Krasnoyarsk, a city full of industry, along the Yenisei river. Population 909 000. These Russian and Siberian rivers are wonderful. One of my goals on this trip was to see those beautiful rivers. The names Amur, Yenisei, Ussuri, Ob, Volga, Kama and others have always provoked an image in my mind, always since the 80's, when i got an old soviet book, written by Sinkarjov. During the evening i arrived to a city called Kansk, population around 110 000, a small town. Riding trough the city was a bit complicated,
but I managed by following the signs and asking for help. In some corners, i noticed that the rear end of my bike feels a bit wobbly. I rode a couple of kilometers outside the town and i put up my tent and started looking what caused it. It was because of the worn out rear bearings, which were already a bit sticky at home. I decided to fix it as soon as possible. I did 793 kilometers today.

9.6.2009
Aamuherätys teltasta, itään ajellessani saavuin johonkin pikkukylään, jossa kylän reunamilla oli korjaamon näköinen halli "Remont" teksteillä. Kurvasin pihaan ja heiluttelin takapyörää osoittaen laakeria ja kertomalla että se on kaput esitellen samalla mukanani olleita uusia laakereita. Olinhan oppinut tämä Pohjolan Kurapyöräilijöiden avoimen yliopiston kielikursssilta. Paikalle haettiin spesialist, joka alkoi irroittaa laakereita jo valmiiksi irroittamastani takapyörästä. Asiantuntija kaivoi jossain vaiheessa esiin valtavat putkipihdit, kun laakereiden välissä ollut putki ei liikkunut. Tässä vaiheessa minun piti sanoa njet aika kovalla äänellä monta kertaa ja jatkaa itse hommia. Laakerit irtosivat ja ne todettiin ruosteen raiskaamiksi. Uudet taottiin paikalleen vanhoja apun käyttäen ja pyörä pantiin nippuun. Lopuksi otettiin kuvia onnistuneen korjauksen kunniaksi. Hoito maksoi 100 ruplaa, noin 2.5 euroa. Kanskin ja Tulunin välillä oli paljon , yhteensä noin 200 km tietöitä. Pöly lensi ja päätin peseytyä pienessä joessa. Homma on aika yksinkertainen, vaatteet pois kalsareita lukuunottamatta, saippuointi ja lopuksi jokeen istumaan samalla käsillä vettä roiskien. Virta vei lian ja hienhajun pois ja pääsin taas ihmisten kirjoihin. Tällaisilla reissuilla henkilökohtaisen hygienian hoito on joskus vaikeaa, etenkin telttamajoituksessa. Reissun alkuvaiheessa, vaatteiden ja kuskin ollessa puhtaita, paikalliset pitävät sinua kävelevänä lompakkona, muutaman viikon ajettuasi likaisissa ajokamppeissa alkaa herättää lähinnä säälinsekaisia tunteita. Hienommissa paikoissa katsellaan pitkään ja nyrpistellään. Alusvaatteet ja T-paidat on helppoja pestä luonnossa tai gastinitsan pesualtaassa, ajohousut ja takki mahdottomia, ellei halua pitää taukoja ajopäivissä.
Tietyöt, pyörän korjaus ja peseytyminen veivät niin paljon aikaa, että ajokilometrejä kertyi vain 450. Yöksi telttaan lähelle Tulunia.

9. of June

Yet another morning wake up from the tent. While riding east, i arrived to a small village, which had a workshop look-a-like hall, which said "Remont". I curved into the yard and waved my hands and pointed at my bearings and said "kaput", while showing that i have new ones as well. They went to get the "Specialist", which started to work on the bearings. At some point he dug up a huge pipe wrench, since the pipe in between the bearings hadn't moved. At this point I had to say "njet" quite out loud. Eventually we got the bearings out and they were so stiff and worn out because of the rust. New ones found their place eventually, using the old ones to fit them in. The whole thing cost 100 rubles
(=2,5€). After we were done, we took some pictures. There was a lot of road works in between Kansk and Tulun, about 200 kilometers of it. There was a lot of dust, so I decided to wash in a small river. The whole thing is quite simple. Clothes off, except your underwear, soap yourself up and sit in the river, splashing water. The stream took the smell of sweat away and I’m back in business. On these kinds of trips, it's hard to keep up your personal hygiene.
At the start, the clothes and the driver being clean, the locals think you're the walking wallet. But after a few weeks of hard riding in your dirty gear, the locals start to pity you. In fancier places, they stare at you. Underwear and t-shirts are easy to wash in nature or in a gastinitsja's sink, but the riding gear is impossible to wash, unless you want to take a day off the riding. Road works, fixing the bike and washing up took so much time that I only did 450 kilometers. Going to spend the night in a tent, near Tulun.

4.6.2009, lähelle Ufaa

Pyörä oli säilynyt vartioidussa parkissa ja oli valmiina lähtöön. Seuraavaksi tuli Tatarstanin pääkaupunki Kazan. Kazanin kierto on helppo, kaupungin pohjoispuolelta kulkee iso kehätie, jonka kautta kiertämällä ei tarvitse sekaantua keskustan ruuhkiin. Minut pysäytettiin ensimmäistä kertaa Kazanin ulkopuolella. Venäjällä on maantiellä ja etenkin kaupunkien ulos- ja sisäänmenoteillä DPS:n eli jonkinlaisen liikennepoliisin asemia, joissa päivystää poliisit molempiin suuntiin menevää liikennettä. Joillakin asemilla oli asevarustuksena jopa pitkäpiippuiset aseet ja näinpä muistaaksen Ulan Udessa koppien edessä konekivääripesäkkeen ampuma-aukkoineen. He ovat keskittyneet enimmäksen raskaaseen liikenteeseen, mutta pysäyttelevät muitakin. Minulta tarkastettiin passi, ajokortti ja pyörän paperit. Jokainen menee tyylillään, mutta minusta Venäjällä on papereiden oltava viimeistä leimaa myöten kunnossa. Viisumin rekisteröintileima näytti kiinnostavan ja nämä poliisit haistavat kaukaa pelon ja epävarmuuden, jos itse tietää, ettei paperit olekaan aivan kondiksessa.Paperien ollessa kunnossa voi kekittyä vaikka poliisimiesten rintakuvien ottamiseen. Kyseinen kuva herätti muuten sen nähneiden venäläisten keskuudessa hämmennystä. Täällä ei ole tapana kuvata poliiseja. Päivän kohokohta oli tavata suomalaisia. Näin suomalaisilla kilvillä olevan asunto-auton Naberežnyje Tšelnyssa, kaupungissa mahtavan Kama-joen varressa. Kyseisessä kaupungissa valmistetaan Kamaz-kuorama-autot. Näin saman auton hieman myöhemmin Naberežnyje Tšelnyn ja Ufan välillä huolto-asemalla ja menin puheille. Ilmeni että porukka oli Inkerin kirkon vapaaehtoistyöntekijöitä ja menossa työleirille lähelle Ufaa. Jutustelimme autossa pitkään kahvin ja hyvien suomalaisten pikkupurtavien äärellä. Kiitos Kauko H, Mari T ja kaksi herrasmiestä, joiden nimet unohtuivat kun en kirjoittanut niitä muistiin. Yöksi hotelliin noin 50 km ennen Ufaa, 500 ruplaa. Ystävälline venäläinen auttoi kantamaan pyörän päältä renkaat, jaukut ym kamat hotellihuoneeseen, Ajokilometrejä 754.

4. of June

The bike was still at its place and ready to go. Next up was Tatarstans capital, Kazan. Getting around it is easy, there is a big road up north, by going through that, I don't get jammed in the rush hours in the city. I was pulled over for the first time outside Kazan, by Russian DPS. On Russian highways, and especially the roads that lead in and out of the cities have DPS's guard posts. Some stations had even heavy machine guns. They are more concentrated on the heavier traffic, like trucks etc, but they do pull over other people as well. They checked my passport, drivers license and the bikes papers. Everyone does it with their style, but I think that in Russia, you need to have your paperwork done properly with every single stamp they demand. The visa registration stamp attracted them, and if there police can smell fear and insecurity from miles away, if you know that your papers aren't OK. When the papers are OK, you can concentrate on for example taking pictures of the police. By taking the picture, they got a bit confused, since it isn't really normal to take pictures of the police. Today’s big event was to meet some Finns on the road. I saw a camper van with Finnish plates on it in Naberežnyje Tšelny, the town along the wonderful Kama River. In this particular town, they make the Kamaz trucks. I saw the same camper van later in between Naberežnyje Tšelny and Ufa, so i decided to go and talk with them. It turned out that they are volunteer workers from the Ingrid church and they're going to a labor camp near Ufa. We talked in the van for a long time, drinking coffee and with good Finnish snacks. Thanks Kauko H, Mari T and the two gentlemen, whose names I forgot to write down. I spend the night in a hotel 50 kilometers before Ufa, the night cost me 500 rubles. A kind Russian helped me to carry the tires, the bags etc into my hotel room. Today I did 754 kilometers.

Päivät 2-3.6.2009

Lähtö Pitkärannasta, tarkoituksena ajaa Lotinnanpellon ja Tihvinin kautta Vologdaan. Kuuma ajopäivä, Karjalan kunnaita ja Laatokan itärantaa koluten. Tie oli yllättävän huonossa kunnossa aina Lotinanpeltoon asti, josta alkoikin hyvä baana. Tihvinistä alkoi suhteellisen suora ja rauhallinen tie, jota ajelin Vologdaan asti. Matkalle sattui pienehköjä taajamia ja muutaman kilometrin sivussa oli yli 300000 asukkaan Cherepovetsin kaupunki, jossa näytti olevan paljon kemianteollisuutta.Yöksi motelliin Vologdan reunalle, majoitus oli kalliinpuoleinen eli 2100 ruplaa, mutta sateen uhatessa päätin maksaa hinnan. Kilometrejä tuli 829.

3.6.2009
Päivä alkoi sateisena, Vologda-Jaroslav välin tuli vettä. Jaroslav on vanha, vuonna 1010 perustettu kaupunki Volgan rannalla.Asukkaita on noin 650000, täällä sain käsitystä, kuinka suuria kaupunkeja Venäjällä onkaan. En ollut ennen kuullutkaan mistään Jaroslavista tai Cherepovetsista. Jaroslavista ajoin Vladimiriin, ainoana tavoitteena oli ainoastaan päästä M7-tielle ja siitä on baana auki itään. Reitti teki jonkin verran mutkaa, mutta M7:lle päästiin. Seuraavana suurempana taajamana tuli Nizny Novgorod, jonka liepeillä on Lukoilin suuret jalostamot. Kaupungin itäpuolella leijui ankara öljynkäry ja jossain piipussa näytti palavan ikuinen tuli. Ajoin Nizny Novgorodin ohi ja päädyin majoitukseen tienvarren gastinitsaan, hinta 800 ruplaa. Pyörä parkissa viereisen varastoalueen vahtikopin vieressä. Ajoin tänään 753 km.

2. of june

Leaving Pitkäranta, intended to ride through Lotinapelto and Tihving to Vologda. It was a hot day, riding around Karelia and east of laatokka. The road was surprisingly in a bad shape, until Lotinapelto. The road from Tihvin was quite straight and calm; I rode it until I reached Vologda. During the journey there were small urban areas and few kilometers away there was over a 300 000 people city called Cherepovets, which seemed to have a lot of chemistry industry. I spend the night in a motel, on the outskirts of Vologda. It was rather expensive, 2100 rubles, but since the possibility of rain i decided to pay the price. Today i did 829 kilometers.

3. of June
The day started as rainy. It rained in between Vologda and Yaroslavl. Yaroslavl is an old city, founded in 1010, ashore of the Volga River. The population is around 650 000, this made me realize how big the cities are in Russia. I've never heard about anything called Yaroslavl or Cherepovets. I rode from Yaroslavl to Vladimir, the only goal was to get to the road M-7, and the road is open to the east. The route made some curves and bends, but i made it to the M7 after all. Next bigger urban area was Nizhniy Novgorod, which had Lukoils big oil refineries. On the east side of the town there was a strong reek of oil, and there was a fire coming out of the pipe that seemed to last forever. I rode past Nizhniy Novgorod and I ended up in a road-side gastinitsa, the price was 800 rubles. The bike is parked on a nearby storage-areas guard post. Today I did 753 kilometers.

Ensimmäinen päivä

Lähtöpäivä koitti viimein. Aamukuudelta matkaan, jotta ehtii illaksi majapaikkaan ja onhan välissä vielä tullijuttujakin, jotka voivat viedä aikaa. Olin Niiralassa noin kello 14.00, ajelin rauhallisesti ilman kiirettä nauttien Suomen suvesta, jota en näkisi vähään aikaan.
Tullissa sain neuvoja kokeneilta kävijöiltä ja täytin lappuja jonossa odottaessani. Viimein koitti pelätty hetki, eli autositoumuksen teko. Kävi juuri kuten epäilinkin, eli kone sylkäisi lapun, jossa oli aikaa vain kahdeksi viikoksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti jätin allekirjoittamatta sen ja ilmoitin määränpääksi Vladivostokin, ja että tarvitsen enemmän aikaa. Virkailija antoi paperinpalan, johon kirjoitin 1.6.2009-1.8.2009. Kopissa kävi hetken aikaa melkoinen pulina, mutta virkailija repi jo tulostetun lomakkeen ja teki uuden halumillani päivämäärillä. Vielä muutama leima papereihin ja menoksi. Olin viimein Venäjällä ja paperit olivat kunnossa viisumin rekisteröintiä lukuunottamatta. Rajan jälkeen vaihdoin rahaa 970 euroa rupliksi. Sattui vain huono kurssi, 41 ruplaa eurolla. Tajusin tämän myöhemmin. Rajan jälkeen maisema muuttuu, mietin että Karjalan nimeksi voisi vaihtaa Kurjala, oli sen verran ankeassa kunnossa talot ja pihat.Tankkaus Rautalahden kylässä, bensa 20 ruplaa litra. Pitkärannan sellukombinaatin omistama hotelli, eli Hotelli Pitkäranta löytyi pienen haeskelun jälkeen. Täällä sai palvelun suomeksi, heti respassa kysyttiin että haluanko viisumin rekisteröinnin. Vastasin kyllä, majoituksen hinta 970 ruplaa aamupalalla. Pyörän jätin läheiseen vartioituun parkkiin 90 ruplan korvausta vastaan, pakaasit kehotettiin kantamaan huoneeseen.

1. of June

The D-Day finally came. I was off at 6 am, so I’d get to some kind of accommodation by evening. Plus there are the customs on the way as well, it might take some time.
I was at Niirala around 2pm, i rode without a rush, enjoying the sweet summer of Finland, which i will be not seeing for a while. In the customs i got some advice
from experienced guys, that have been to Russia before, while i was filling out forms in the line. Finally it was the moment I’ve been waiting anxiously, doing the temporary permit for a vehicle..
It went just as I expected, the machine spits out a paper, which had time for two weeks. I kindly, but determinally didn't sign the paper and said that I’m going to Vladivostok
and i need more time. The clerk gave me a note and I typed 1.6.2009-1.8.2009. There was a lot of talking, but eventually the clerk ripped off the first form and made me a new one with the dates i gave. Couple of stamps into the papers and I was ready to go. Finally I was in Russia and the papers were all good, except for the visa registration. After the border I changed 970 euros into rubles. I was unlucky; the exchange rate wasn't really good. 41 rubles for one euro, I realized this later. After the border, the view is going to change, everything looked so poor. I filled my bike in Rautalahti, the gas was 20 rubles per liter. After a little while of searching, i finally found Hotel Pitkäranta. They served me in Finnish and in the reception they asked if I wanted to get my visa registered. I said yes, of course. The accommodation was 970 rubles with a breakfast. I left my bike on a guarded parking area, which cost 90 rubles.