5-9.6.2009

5.6.2009
Lähtö hotellista noin klo 6.30 paikallista aikaa. Ajelin hieman huolimattomasti ja ajauduin Ufan keskusta aamuruuhkaan. Jonot olivat aivan hillittömät, porukka oikoi jopa pellolta päästäkseen ruuhkassa eteenpäin. Kieputtuani keskustassa menin kysymään vanhemmalta herrasmieheltä tietä Zeljabinskinn, hän kehotti seuraamaan sanoen davai tai jotain sellaista. Mies opasti minut kaupungin ulkopuolelle moottoritielle, josta pääsin eteenpäin. Sain kokea tällaista ystävällisyyttä myöhemmin useita kertoja, huippuna Omskin keskusta, jossa seurasin opasta pitkin kaupungin keskustaa varmaan 15 kilometriä. Ystävällistä ja avuliasta kansaa nämä venäläiset. Heihin teki suunnattoman vaikutuksen matkakohteeni, eli Vladivostok. Joka kerta se herätti suuria tunteita, kättelin varmaa kolmeakymmentä ihmistä, minusta otettiin lukemattomia kännykkäkameran ja digikameran kuvia kahviloiden ja huoltoasemien pihoilla ja jopa liikkuvasta autosta. Kerrankin hullun suomalaisen turistin kanssa kainaloon, samaan kuvaan työnnettiin kaunis nuori vaimo ja pikkulapsi.Ufan ja Zeljabinskin välille osuu Ural-vuoristo. Vuoret olivat aika pienent verrattuna esimerkiksi Romanian vuoristoihin. Rekkaliikenne oli ankaraa ja nopeus jäi melko alhaiseksi, koska vastaantulijoitakin oli, eikä ohittelu paljoa auttanut asiaa. Vuoristossa oli tien varressa kaikenlaista kauppiasta, artikkelit samankaltaisia, eli autotarviketta, moottoriöljyä, kahvipannuja, termospulloja ym. mitä rekkakuski tarvitsee. Illansuussa ohitin Kurganin, jonka ympäristössä oli ankara savunhaju ja käynnissä olevia metsäpaloja sekä merkkejä vanhemmista paloista. Yöksi telttaan, kilometrejä 845.

5. of June
I left the hotel at 6:30am, local time. I was a bit uncareful and I got into morning traffic in the centre of Ufa. The rush hour was incredible and the lines were so long. After a while riding in the centre, i went to ask for a route from an old man. He suggested me to follow him, saying davai or something like that. The man guided me outside the city, where i could continue. I got to experience this kind of friendship and hospitality many times later. The highlight was when i was in the centre of Omsk. I followed a guide around the city centre at least 15 kilometers. Russians are very friendly and helpful people. They were impressed by my destination, Vladivostok. Every single time, it provoked great feelings. I must've shaken hands with over thirty people, they took numerous pictures of me with a camera in cafes, gas stations and even from a moving car. For once they get in the same picture with a crazy Finnish tourist. In between Ufa and Zeljablansk, there’s the Ural mountain range. The mountains were quite small compared to Romanian mountains. There were many trucks and that’s why my speed was so low, since there were people coming towards on the other lane as well, so I couldn’t pass anyone. In the mountains there were all sorts of vendors along the roads, the articles they sold were all the same, car parts, motor oil, coffee pans, and thermos bottles etc, everything that a truck driver needs. During the night I passed Kurgan, which had had a strong smell of smoke around it, and there were forest fires, and marks of older fires. I spend the night in the ten and I did 845 kilometers today.

6.6.2009
Aamuherätys teltasta, hyvin nukutun yön jälkeen. Seuraavaksi tavoitteena oli Omsk, joka osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi kuin arvasinkaan. Aamusta tapasin pari venäläistä, Kawasakeilla ajavaa moottoripyöräilijää. He olivat ajaneet kierroksen Moskovasta Kirgisian ja Kazastanin kautta ja olivat matkalla kotiin. Pyörät olivat olleet kovilla Kazastanissa, kyykkymallista oli irronnut koko mittaristo ja keulasta oli stefat korkanneet ja öljyt pihalla. Ajelin M51-tietä itään, kun jossain vaiheessa tuli kovat rekkajonot perä edellä vastaan, viittoilivat menemään keulille. Jonon alkupäässä oli koppi, jossa alettiin kysellä passia ja papereita. Näytin paperit ja aloin aavistella jotain. Ennen seuraavaa koppia kaivoin esiin karttakirjan ja totesin olevani menossa Kazastaniin. Sain sönkättyä tullivirkailijalle, että olen menossa Omskiin, mutta en Kazastanin kautta. Tullimies repi minulle annetun lapun ja keula takaisin länttä kohti. Tällä kohtaa M51 menee Omskiin Kazastanin kautta, mutta minulla ei ole Kazastanin viisumia tai mitään papereita sinne. Jouduin kiertämään aika lenkin pohjoisen kautta mm. Izim-nimisen kaupungin läpi. Omsk tuli sitten aikanaan illansuussa. Keskustassa seikkailtuani pääsin viimein kaupungista ulos. Kaupunki on venäläiseen tapaan iso, väkiluku 1.13 miljoonaa lajitoveria pitää sitä kotinaan. Yöksi telttaan, kilometrejä 785.

6. of June

A morning wake up from the tent, after a well slept night. Next goal was Omsk, which pointed out to be a bit more complicated than I thought. During the morning I met a few Russians with their Kawasaki’s. They've had ridden from Moscow to Kirgizia through Kazakhstan and they were heading home. The bikes have had some rough time in Kazakhstan, the other bike's front suspension was leaking oil. I rode along the M51 to east, when at some point there were long truck queues,
they told me to go the front. At the beginning of the line there was a booth, where started to ask for passport and other papers. I showed them the paper and i started to have a hunch. Before the next booth I dug up my map and I realized that I’m going to Kazakhstan. I somehow explained to the customs clerk that I’m going to Omsk, but not through Kazakhstan. The customs clerk ripped the piece of paper they gave me and I was heading back to west. At this point M51 goes to Omsk Through Kazakhstan, but i don't have the visa for it. So I had to go around it, through the north. I went through Izim as well. Omsk came up eventually during the evening. After wondering around the center I finally managed to get out of the city. It was huge, just like the other Russian cities. Population is 1.13 million. Spend the night in the then, did 785 kilometers today.

7.6.2009

Herätys aamulla, suuntana Novosibirsk, väkiluku 1.44 milj. Kaupungin ohitus sujui helposti. Olin katsellut huoltoasemien öljyvalikoimia jo muutamana päivänä ja todennut, että moottoripyörille tarkoitettua öljyä ei ole saatavana tienvarsiasemilta tai liikkeistä. Tämä huolestutti minua ja päätin yrittää löytää jonkun venäläisen moottoripyöräilijän, joka auttaisi minua asiassa. Lähellä Kemerovoa tapasin huoltoasemalla pari nuorta bikeriä, joilta menin kyselemään masla magazinia. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut, osasin venäjää vain noin 30 sanaa, mutta jotenkin viestini meni perille ja he lupasivat auttaa minua. Ajoimme Kemerovon keskustaan, jossa he soittelivat muutamia puheluita. Paikalle tuli muitakin saman kerhon jäseniä. Koska oli sunnuntai-ilta, maslakauppa ei ollut auki. Kyselin, tietäisivätkö he jotain halpaa gastinitsaa, johon voisin yöpyä odottamaan kaupan avautumista. Ilta päättyi kuitenkin paremmin kuin arvasinkaan. Päädyin MC Phoenix kerhon presidentia, Aleksein kotiin yöksi. Istuimme iltaa, mukana oli Aleksei, Vitali, Valery, tulkkina Valery ja Aleksein viehättävä sisar Maria. Lisäksi seurassa viivähti Ivan ja Kirill. Kerho on varsin nuori, parivuotias ja nuoria ovat jäsenetkin. Pyörä laitettiin yöksi Aleksein vanhempien autotalliin odottamaan aamua Aleksein Yamaha Vmaxien viereen.

7.6.2009 in english for friends in Kemerovo (sorry for my poor english)
I woke up from the tent and started to ride to east to Novosibirsk. Population is 1.44 million in Novosibirsk, a typical big Russian city. I was worrieed about motorcycle oil, because i noticed that is's impossible to find any. There is a big variety of different brands of oil for cars, but no JASO-standarded oil for motorcycles. I decided to try to find some local, russian biker and ask them to help me. Finally i met Vitaly and his friend near Kemerovo. They promised to help me and we rode to Kemerovo. They made some phonecalls and suddenly, there were many young bikers of MC Phoenix with us. Aleksei, a president of club offered me a place to sleep in his home. We rode to his parents house and parked my Honda in the garage. Then we drove to his nice home. We had a nice night with zakuska and good russian beer, had interesting discussion about bikes, russia, russians and life. Aleksei showed his photograph collection. Valery and Aleksei's beautiful sister translated our chat in russian. In the morning, we rode to the shop and bought Liqui Moly, german made motor oil for my bike. Then Aleksei, Vitaly and Valery rode with me to the out of town and we said goodbye. I started to rode to east. Many thanks for a help, friendship and hospitality i got from you. You russians and siberians are good people.

8.6.2009
Aamulla öljykauppaan josta tarttui mukaan 5 litran kannu Liqui Moly-merkkistä öljyä tulevaisuuden tarpeisiin. Kemerovon jälkeen huomasin, että gastinitsojen ja motellien määrä väheni. Oltiin siis siirtymässä Siperiaan. Seuraava kaupunki Krasnojarsk, teollisuuskaupunki Jenisei-joen varressa. Väkiluku 909000. Nämä Venäjän ja Siperian joet ovat mahtavia virtoja. Eräänä tavoitteena tällä matkalla oli nähdä nuo tarunhohtoiset joet. Nimet Amur, Jenisei, Ussur, Ob, Volga, Kama, Volga ja muut ovat herättäneet mielessäni mielikuvia aina 80-luvulta asti, jollin hankin neuvostoliittolaisen kirjailija Sinkarjovin kirjan "Siperia, historian hämärästä tulevaisuuden haasteisiin"
Illansuussa saavuin Kansk-nimiseen kaupunkiin, noin 110000 asukasta, pikkukylä siis. Kaupungin läpiajo on hieman mutkikasta mutta onnistuu kyllä kylttejä seuraamalla ja apua kyselemällä. Jossain kadunkulmassa huomasin, että pyörän takapää nuljahtelee kummallisesti. Ajoin muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle ja pystytin teltan metsän siimekseen. Tutkin pyörän takapäätä ja totesin, että takapyörän laakereihin oli tullut muutaman millin sivuttaisliike. Kotona hieman tahmeasti pyörineet laakerit olivat tulossa tiensä päähän. Päätin hoitaa asian kuntoon ensitilassa.Kilometrejä 793.

8. of June

In the morning i went to a store and grabbed 5 liters of Liqui Moly oil, for future needs. After Kemerovo I noticed that there were less and less of places to stay. So i was slowly getting into Siberia. Next city was Krasnoyarsk, a city full of industry, along the Yenisei river. Population 909 000. These Russian and Siberian rivers are wonderful. One of my goals on this trip was to see those beautiful rivers. The names Amur, Yenisei, Ussuri, Ob, Volga, Kama and others have always provoked an image in my mind, always since the 80's, when i got an old soviet book, written by Sinkarjov. During the evening i arrived to a city called Kansk, population around 110 000, a small town. Riding trough the city was a bit complicated,
but I managed by following the signs and asking for help. In some corners, i noticed that the rear end of my bike feels a bit wobbly. I rode a couple of kilometers outside the town and i put up my tent and started looking what caused it. It was because of the worn out rear bearings, which were already a bit sticky at home. I decided to fix it as soon as possible. I did 793 kilometers today.

9.6.2009
Aamuherätys teltasta, itään ajellessani saavuin johonkin pikkukylään, jossa kylän reunamilla oli korjaamon näköinen halli "Remont" teksteillä. Kurvasin pihaan ja heiluttelin takapyörää osoittaen laakeria ja kertomalla että se on kaput esitellen samalla mukanani olleita uusia laakereita. Olinhan oppinut tämä Pohjolan Kurapyöräilijöiden avoimen yliopiston kielikursssilta. Paikalle haettiin spesialist, joka alkoi irroittaa laakereita jo valmiiksi irroittamastani takapyörästä. Asiantuntija kaivoi jossain vaiheessa esiin valtavat putkipihdit, kun laakereiden välissä ollut putki ei liikkunut. Tässä vaiheessa minun piti sanoa njet aika kovalla äänellä monta kertaa ja jatkaa itse hommia. Laakerit irtosivat ja ne todettiin ruosteen raiskaamiksi. Uudet taottiin paikalleen vanhoja apun käyttäen ja pyörä pantiin nippuun. Lopuksi otettiin kuvia onnistuneen korjauksen kunniaksi. Hoito maksoi 100 ruplaa, noin 2.5 euroa. Kanskin ja Tulunin välillä oli paljon , yhteensä noin 200 km tietöitä. Pöly lensi ja päätin peseytyä pienessä joessa. Homma on aika yksinkertainen, vaatteet pois kalsareita lukuunottamatta, saippuointi ja lopuksi jokeen istumaan samalla käsillä vettä roiskien. Virta vei lian ja hienhajun pois ja pääsin taas ihmisten kirjoihin. Tällaisilla reissuilla henkilökohtaisen hygienian hoito on joskus vaikeaa, etenkin telttamajoituksessa. Reissun alkuvaiheessa, vaatteiden ja kuskin ollessa puhtaita, paikalliset pitävät sinua kävelevänä lompakkona, muutaman viikon ajettuasi likaisissa ajokamppeissa alkaa herättää lähinnä säälinsekaisia tunteita. Hienommissa paikoissa katsellaan pitkään ja nyrpistellään. Alusvaatteet ja T-paidat on helppoja pestä luonnossa tai gastinitsan pesualtaassa, ajohousut ja takki mahdottomia, ellei halua pitää taukoja ajopäivissä.
Tietyöt, pyörän korjaus ja peseytyminen veivät niin paljon aikaa, että ajokilometrejä kertyi vain 450. Yöksi telttaan lähelle Tulunia.

9. of June

Yet another morning wake up from the tent. While riding east, i arrived to a small village, which had a workshop look-a-like hall, which said "Remont". I curved into the yard and waved my hands and pointed at my bearings and said "kaput", while showing that i have new ones as well. They went to get the "Specialist", which started to work on the bearings. At some point he dug up a huge pipe wrench, since the pipe in between the bearings hadn't moved. At this point I had to say "njet" quite out loud. Eventually we got the bearings out and they were so stiff and worn out because of the rust. New ones found their place eventually, using the old ones to fit them in. The whole thing cost 100 rubles
(=2,5€). After we were done, we took some pictures. There was a lot of road works in between Kansk and Tulun, about 200 kilometers of it. There was a lot of dust, so I decided to wash in a small river. The whole thing is quite simple. Clothes off, except your underwear, soap yourself up and sit in the river, splashing water. The stream took the smell of sweat away and I’m back in business. On these kinds of trips, it's hard to keep up your personal hygiene.
At the start, the clothes and the driver being clean, the locals think you're the walking wallet. But after a few weeks of hard riding in your dirty gear, the locals start to pity you. In fancier places, they stare at you. Underwear and t-shirts are easy to wash in nature or in a gastinitsja's sink, but the riding gear is impossible to wash, unless you want to take a day off the riding. Road works, fixing the bike and washing up took so much time that I only did 450 kilometers. Going to spend the night in a tent, near Tulun.

4.6.2009, lähelle Ufaa

Pyörä oli säilynyt vartioidussa parkissa ja oli valmiina lähtöön. Seuraavaksi tuli Tatarstanin pääkaupunki Kazan. Kazanin kierto on helppo, kaupungin pohjoispuolelta kulkee iso kehätie, jonka kautta kiertämällä ei tarvitse sekaantua keskustan ruuhkiin. Minut pysäytettiin ensimmäistä kertaa Kazanin ulkopuolella. Venäjällä on maantiellä ja etenkin kaupunkien ulos- ja sisäänmenoteillä DPS:n eli jonkinlaisen liikennepoliisin asemia, joissa päivystää poliisit molempiin suuntiin menevää liikennettä. Joillakin asemilla oli asevarustuksena jopa pitkäpiippuiset aseet ja näinpä muistaaksen Ulan Udessa koppien edessä konekivääripesäkkeen ampuma-aukkoineen. He ovat keskittyneet enimmäksen raskaaseen liikenteeseen, mutta pysäyttelevät muitakin. Minulta tarkastettiin passi, ajokortti ja pyörän paperit. Jokainen menee tyylillään, mutta minusta Venäjällä on papereiden oltava viimeistä leimaa myöten kunnossa. Viisumin rekisteröintileima näytti kiinnostavan ja nämä poliisit haistavat kaukaa pelon ja epävarmuuden, jos itse tietää, ettei paperit olekaan aivan kondiksessa.Paperien ollessa kunnossa voi kekittyä vaikka poliisimiesten rintakuvien ottamiseen. Kyseinen kuva herätti muuten sen nähneiden venäläisten keskuudessa hämmennystä. Täällä ei ole tapana kuvata poliiseja. Päivän kohokohta oli tavata suomalaisia. Näin suomalaisilla kilvillä olevan asunto-auton Naberežnyje Tšelnyssa, kaupungissa mahtavan Kama-joen varressa. Kyseisessä kaupungissa valmistetaan Kamaz-kuorama-autot. Näin saman auton hieman myöhemmin Naberežnyje Tšelnyn ja Ufan välillä huolto-asemalla ja menin puheille. Ilmeni että porukka oli Inkerin kirkon vapaaehtoistyöntekijöitä ja menossa työleirille lähelle Ufaa. Jutustelimme autossa pitkään kahvin ja hyvien suomalaisten pikkupurtavien äärellä. Kiitos Kauko H, Mari T ja kaksi herrasmiestä, joiden nimet unohtuivat kun en kirjoittanut niitä muistiin. Yöksi hotelliin noin 50 km ennen Ufaa, 500 ruplaa. Ystävälline venäläinen auttoi kantamaan pyörän päältä renkaat, jaukut ym kamat hotellihuoneeseen, Ajokilometrejä 754.

4. of June

The bike was still at its place and ready to go. Next up was Tatarstans capital, Kazan. Getting around it is easy, there is a big road up north, by going through that, I don't get jammed in the rush hours in the city. I was pulled over for the first time outside Kazan, by Russian DPS. On Russian highways, and especially the roads that lead in and out of the cities have DPS's guard posts. Some stations had even heavy machine guns. They are more concentrated on the heavier traffic, like trucks etc, but they do pull over other people as well. They checked my passport, drivers license and the bikes papers. Everyone does it with their style, but I think that in Russia, you need to have your paperwork done properly with every single stamp they demand. The visa registration stamp attracted them, and if there police can smell fear and insecurity from miles away, if you know that your papers aren't OK. When the papers are OK, you can concentrate on for example taking pictures of the police. By taking the picture, they got a bit confused, since it isn't really normal to take pictures of the police. Today’s big event was to meet some Finns on the road. I saw a camper van with Finnish plates on it in Naberežnyje Tšelny, the town along the wonderful Kama River. In this particular town, they make the Kamaz trucks. I saw the same camper van later in between Naberežnyje Tšelny and Ufa, so i decided to go and talk with them. It turned out that they are volunteer workers from the Ingrid church and they're going to a labor camp near Ufa. We talked in the van for a long time, drinking coffee and with good Finnish snacks. Thanks Kauko H, Mari T and the two gentlemen, whose names I forgot to write down. I spend the night in a hotel 50 kilometers before Ufa, the night cost me 500 rubles. A kind Russian helped me to carry the tires, the bags etc into my hotel room. Today I did 754 kilometers.

Päivät 2-3.6.2009

Lähtö Pitkärannasta, tarkoituksena ajaa Lotinnanpellon ja Tihvinin kautta Vologdaan. Kuuma ajopäivä, Karjalan kunnaita ja Laatokan itärantaa koluten. Tie oli yllättävän huonossa kunnossa aina Lotinanpeltoon asti, josta alkoikin hyvä baana. Tihvinistä alkoi suhteellisen suora ja rauhallinen tie, jota ajelin Vologdaan asti. Matkalle sattui pienehköjä taajamia ja muutaman kilometrin sivussa oli yli 300000 asukkaan Cherepovetsin kaupunki, jossa näytti olevan paljon kemianteollisuutta.Yöksi motelliin Vologdan reunalle, majoitus oli kalliinpuoleinen eli 2100 ruplaa, mutta sateen uhatessa päätin maksaa hinnan. Kilometrejä tuli 829.

3.6.2009
Päivä alkoi sateisena, Vologda-Jaroslav välin tuli vettä. Jaroslav on vanha, vuonna 1010 perustettu kaupunki Volgan rannalla.Asukkaita on noin 650000, täällä sain käsitystä, kuinka suuria kaupunkeja Venäjällä onkaan. En ollut ennen kuullutkaan mistään Jaroslavista tai Cherepovetsista. Jaroslavista ajoin Vladimiriin, ainoana tavoitteena oli ainoastaan päästä M7-tielle ja siitä on baana auki itään. Reitti teki jonkin verran mutkaa, mutta M7:lle päästiin. Seuraavana suurempana taajamana tuli Nizny Novgorod, jonka liepeillä on Lukoilin suuret jalostamot. Kaupungin itäpuolella leijui ankara öljynkäry ja jossain piipussa näytti palavan ikuinen tuli. Ajoin Nizny Novgorodin ohi ja päädyin majoitukseen tienvarren gastinitsaan, hinta 800 ruplaa. Pyörä parkissa viereisen varastoalueen vahtikopin vieressä. Ajoin tänään 753 km.

2. of june

Leaving Pitkäranta, intended to ride through Lotinapelto and Tihving to Vologda. It was a hot day, riding around Karelia and east of laatokka. The road was surprisingly in a bad shape, until Lotinapelto. The road from Tihvin was quite straight and calm; I rode it until I reached Vologda. During the journey there were small urban areas and few kilometers away there was over a 300 000 people city called Cherepovets, which seemed to have a lot of chemistry industry. I spend the night in a motel, on the outskirts of Vologda. It was rather expensive, 2100 rubles, but since the possibility of rain i decided to pay the price. Today i did 829 kilometers.

3. of June
The day started as rainy. It rained in between Vologda and Yaroslavl. Yaroslavl is an old city, founded in 1010, ashore of the Volga River. The population is around 650 000, this made me realize how big the cities are in Russia. I've never heard about anything called Yaroslavl or Cherepovets. I rode from Yaroslavl to Vladimir, the only goal was to get to the road M-7, and the road is open to the east. The route made some curves and bends, but i made it to the M7 after all. Next bigger urban area was Nizhniy Novgorod, which had Lukoils big oil refineries. On the east side of the town there was a strong reek of oil, and there was a fire coming out of the pipe that seemed to last forever. I rode past Nizhniy Novgorod and I ended up in a road-side gastinitsa, the price was 800 rubles. The bike is parked on a nearby storage-areas guard post. Today I did 753 kilometers.

Ensimmäinen päivä

Lähtöpäivä koitti viimein. Aamukuudelta matkaan, jotta ehtii illaksi majapaikkaan ja onhan välissä vielä tullijuttujakin, jotka voivat viedä aikaa. Olin Niiralassa noin kello 14.00, ajelin rauhallisesti ilman kiirettä nauttien Suomen suvesta, jota en näkisi vähään aikaan.
Tullissa sain neuvoja kokeneilta kävijöiltä ja täytin lappuja jonossa odottaessani. Viimein koitti pelätty hetki, eli autositoumuksen teko. Kävi juuri kuten epäilinkin, eli kone sylkäisi lapun, jossa oli aikaa vain kahdeksi viikoksi. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti jätin allekirjoittamatta sen ja ilmoitin määränpääksi Vladivostokin, ja että tarvitsen enemmän aikaa. Virkailija antoi paperinpalan, johon kirjoitin 1.6.2009-1.8.2009. Kopissa kävi hetken aikaa melkoinen pulina, mutta virkailija repi jo tulostetun lomakkeen ja teki uuden halumillani päivämäärillä. Vielä muutama leima papereihin ja menoksi. Olin viimein Venäjällä ja paperit olivat kunnossa viisumin rekisteröintiä lukuunottamatta. Rajan jälkeen vaihdoin rahaa 970 euroa rupliksi. Sattui vain huono kurssi, 41 ruplaa eurolla. Tajusin tämän myöhemmin. Rajan jälkeen maisema muuttuu, mietin että Karjalan nimeksi voisi vaihtaa Kurjala, oli sen verran ankeassa kunnossa talot ja pihat.Tankkaus Rautalahden kylässä, bensa 20 ruplaa litra. Pitkärannan sellukombinaatin omistama hotelli, eli Hotelli Pitkäranta löytyi pienen haeskelun jälkeen. Täällä sai palvelun suomeksi, heti respassa kysyttiin että haluanko viisumin rekisteröinnin. Vastasin kyllä, majoituksen hinta 970 ruplaa aamupalalla. Pyörän jätin läheiseen vartioituun parkkiin 90 ruplan korvausta vastaan, pakaasit kehotettiin kantamaan huoneeseen.

1. of June

The D-Day finally came. I was off at 6 am, so I’d get to some kind of accommodation by evening. Plus there are the customs on the way as well, it might take some time.
I was at Niirala around 2pm, i rode without a rush, enjoying the sweet summer of Finland, which i will be not seeing for a while. In the customs i got some advice
from experienced guys, that have been to Russia before, while i was filling out forms in the line. Finally it was the moment I’ve been waiting anxiously, doing the temporary permit for a vehicle..
It went just as I expected, the machine spits out a paper, which had time for two weeks. I kindly, but determinally didn't sign the paper and said that I’m going to Vladivostok
and i need more time. The clerk gave me a note and I typed 1.6.2009-1.8.2009. There was a lot of talking, but eventually the clerk ripped off the first form and made me a new one with the dates i gave. Couple of stamps into the papers and I was ready to go. Finally I was in Russia and the papers were all good, except for the visa registration. After the border I changed 970 euros into rubles. I was unlucky; the exchange rate wasn't really good. 41 rubles for one euro, I realized this later. After the border, the view is going to change, everything looked so poor. I filled my bike in Rautalahti, the gas was 20 rubles per liter. After a little while of searching, i finally found Hotel Pitkäranta. They served me in Finnish and in the reception they asked if I wanted to get my visa registered. I said yes, of course. The accommodation was 970 rubles with a breakfast. I left my bike on a guarded parking area, which cost 90 rubles.

Valmiina lähtöön

No nyt alkaa olla reissu lähellä, startti noin yhdeksän tunnin päässä. Tarkoitus on mennä Niiralasta yli ja etsiä jostain Laatokan Karjalasta majapaikka viisumin rekisteröintiin. Seuraavaksi reitti kulkee pohjoisen kautta Vologdaan ja Jaroslaviin (kiitos vinkeistä Ilmari), josta Niznyi Novgorodiin ja siitä edelleen itään. Muitakin hyviä neuvoja on tullut mm. Pekalta.

Onnea on toivotellut yksi jos toinenkin, kiitokset työkavereille ja sukulaisille, joista monet ovat kannustaneet reissua varten.
Onnea tämänkaltaisessa yrityksessä tarvitaankin, on ehkä parempi ettei mieti mikä voi mennä pieleen, vaan keskittyä ajattelemaan niitä positiivia kokemuksia ja elämyksiä, joita tällainen matka parhaimmillaan tarjoaa.
Pyrin kirjoittelemaan blogia matkan varrelta, jos mahdollista. Muuten kotijoukot tekevät välimerkintöjä silloin tällöin, joihin kirjoittelen tekstejä myöhemmin.

31. of May

Now it's starting to get close, starting in nine hours. I intend to go across from Niirala and look somewhere around Laatokka for a place to register my visa. The next route goes through north to Vologda and Yaroslavl, to Nizhniy Novgorod and to the east. I've had so many Good luck wishes. Thanks to my workmates and relatives, who have been inspiring me for this trip. I definitely need luck on this kind of a journey, maybe it's better to focus on the positive experiences that this kind of a trip offers you at the best. I'll try to keep up the blog during the trip, if possible.
Otherwise my family will do some notes every now and then. I'll add my text to them later.

Koeajolla

Kävin koeajamassa pyörää laukkujen ja renkaiden kanssa. Laukut eivät olleet täynnä ja bensakanisterikin oli tyhjä. Ajettavuus on selvästi erilainen kuin tyhjällä pyörällä. En ole harrastanut ajelua kyytiläisenkään kanssa, niin ei ollut oikein ennakkokäsitystä ajettavuudesta kuorman kanssa. Arvioisin että renkaat, varabensa, varaosat, työkalut, teltta ym matkatavarat painanevat noin 50-60 kiloa.

Viisumiasiat ovat nyt järjestyksessä, Mongolian viisumi lähti maanantaina ja tuli perjantaina. Olen yrittänyt selvitellä tullimuodollisuuksia, etenkin Venäjän autositoumus askarruttaa. Eiköhän se siitä jotenkin suttaannu rajalla, tavalla tai toisella.

17. of May

I went for a test-drive with the gear. The bags weren't full and the gas canister was empty as well. The handling was clearly different with the gear, than without.
I haven't ridden with a passenger before, so i didn't really have any expectations about the handling with the gear. I'd say that the tires, the gas, the spare parts, the tools, the tent etc.. weigh about 50-60 kilos.

Visa is now ready, Mongolian visa left on Monday and came back on Friday. I've been trying to find out about the customs formalities, especially the Russian temporary permit for a vehicle. I think it'll figure itself out on the border, on one way or another.

Viisumi tuli- ja meni

Viisumi tuli tänään. Oikein vuoden monikerta, vaikka hain aluksi kolmen kuukauden kaksikertaa. Turkulainen Matka Hermes hoiteli homman hienosti, voin suositella muillekin. Kutsu on näissä se joka vie aikaa, käsittely konsulaatissa sujui nopeasti Passi viisumeineen lähti saman tien reissuun, eli tällä kertaa Mongolian kunniakonsulaattiin transit viisumin hakua varten. Siellä asioiden pitäisi hoitua parissa päivässä. Mongolian viisumin on tarkoitus olla optio, että jos ei ajo maistu tai jostain muusta syystä alkaa Ulan Bator kiinnostaa enemmän kuin Vladivostok tai jos paluumatkalla aikaa ja intoa riittää, niin sitten sinne.
Kesäkuun ensimmäinen lähestyy huimaa vauhtia...

11. of May

The visa came in today. One year multiple one, even though i applied for a three month double timer. Travel agency Matka Hermes from Turku took care of it really well, I can recommend. The invitation is the part that takes time, the handling in the consulate was quick. The passport with the visa left already, but this time to Mongolian Honorary consulate for a transit visa application. It should take only few days. The Mongolian visa is supposed be an option, if I don’t like riding for reason, or Ulan Bator starts to interest me more than Vladivostok, or if on my way back I have time and inspiration,
I’ll visit there as well. June first is coming up really fast...