10-14.6.2009

10.6.2009

Aamulla teltasta kohti Irkutskia.Väkiluku 590000, pienehkö kaupunki noin venäläisessä mittakaavassa. Missasin taas ohitustien ja jouduin harhailemaan hetken keskustassa. Neuvoa kysymällä läpiajokin onnistui. Irkutskin jälkeen maasto alkoi muuttua, korkeuserot lisääntyinät, tuli vuoria ja metsää. Oltiin lähestymässä Baikalia, sen huomasi, ilmakin muuttui raikkaammaksi ja viileämmäksi. Reilun sadan kilometrin ajon jälkeen Baikal tulikin esiin. Ensimmäinen merkki olivat kalan myyjät, joita oli tien varressa. Ostinkin pari savustettua omulia. Nälkä lähti tehokkaasti tällä ulkonäöltään hieman siikaa ja maultaan silakkaa muistuttavalla kalalla.
Baikalilta kävi raikas tuuli, majoitusta ei juurikaan näkynyt tien laidoilla joten majoituin taas telttaan, noin 150 metrin päähän rannasta ja 100 metrin päähän radasta. Kilometrejä 665.

10. of June

In the morning i was heading towards Irkutsk, population 590 000, small-ish city, in Russian scale. I missed the bypassing road and I had to wonder around in the centre for a while. By asking advice, i got trough the city. After Irkutsk, the terrain started to change, there were more changed in the altitude, there were more forests and mountains. I was getting closer to Baikal, i noticed it because the air was more fresh and cool. About after a hundred kilometers of riding, Baikal was revealed. First sign of it were the vendors selling fish along the road. I bought a few smoked omuls and I wasn’t starving anymore. The wind blowing from Baikal was cool and refreshing. No sign of a place to stay along the roads, so I had to sleep in the tent, yet again. I set it up 150 meters from the beach and 100 meters from the track. Today I did 665 kilometers.


11.6.2009
Herätys, kämat kasaan ja kasvojen pesu Baikalissa. Paikallinen kalastaja kävi katsomassa leiriäni. Matkaa Ulan Udeen noin 150 kilometriä. Maasto muuttui Ulan Udeen saavuttaessa, paljaita, puuttomia kukkuloita joita ei aiemmin ollut vielä näkynyt. Horisontissa oli suuri savupatsas, merkkinä roihuavasta metsäpalosta
Tienvarressa oli irtolehmiä ja hevosia, joita joutui varomaan. Lehmä- tai hevoskolarin vaara onkin suurempi vaara, kuin hirvieläinvahinko. Näin koko matkan aikana yhden pienen kauriin ja yhden, Volga-autojen keulasta tutunnäköisen peuran. Riistaa näkyi muutenkin vähän, muutama kettu. Supejä, mäyriä, metsäkanalintuja tai jäniksiä ei näkynyt. Lienee riista on pantu pataan, koska Rekord-merkkisiä haulikonpatruunan hylsyjä näkyi paljon...
Ulan Udesta on lyhyt matka Mongolian rajalle. Tämä näkyi, liikenteessä oli Mongolian kilvillä olevia autoja. Tien varressa oli puita, joihin matkalaiset olivat sitoneet pätkän kangasnauhaa tuomaan onnea. Ajattelin, että onnea tässä tarvitsee itse kukanenkin ja sidoin oman nauhani erääseen puuhun. Paremman puutteessa leikkasin vararenkaiden sitomiseen käytetystä mustasta kuormaliinasta irtonaisena heiluvan pätkän. Onnea se toikin. En joutunut onnettomuuksiin, minua ei ryöpätty, tapettu, en kaatunut ajosta, pyörä ei rikkoutunut tai jättänyt välille, mitään ei varastettu, edes renkaita ei puhjennut koko matkalla. Suosittelen muillekin:)
Yöksi telttaan noin 120 km ennen Citaa, kilometrejä 702.

11. of June

I woke up, gathered my gear, washed my face in Baikal and a local fisher man came and took a look at my camp. I was 150 kilometers away from Ulan Ude. The terrain changed when i arrived there, pale treeless hills, ones that i have never seen before. There was a big smoke statue in the horizon, a sign on of an ongoing forest fire. There were cows and horses running free along the road, some i had to watch out for. It's a bigger risk to crash into a cow or a horse than moose. During the trip i only saw one small deer and a reindeer, which is familiar from the Volga cars. I didn't see game really much, few foxes. No raccoon dogs, badgers, grouse or rabbits. I think they've must've put them in to the pot, since there were a lot of Rekord labeled shotgun cartridges... It’s a short trip from Ulan Ude to Mongolian border. I noticed this on the traffic, there were a lot of cars with Mongolian plates on them. There were trees on beside to road that had fabric strings hanging on them, for good luck. I thought that everyone needs luck here, so I tied my own string onto the tree. It brought me luck. I didn't get into any accidents, I wasn’t robbed, killed, didn’t fell off my bike while doing 80 km/h, bike didn’t break, nothing got stolen and I didn't even have a punctured tire. I definitely recommend. :) Spent the night in the tent gain, 120 kilometers before Cita. I did 702 today.


12.6.2009
Aamulla keula kohti Citaa. Tankatessani tapasin paikallisen, Vladiksi esittäytyneen bikerin, joka katseli huolestuneena renkaitani, Tourancen kuvio on kuulemma huono tulevassa, kertomansa mukaan 1000 kilometrin soratieosuudessa. Vlad antoi motoristien yhteystietoja Cita-Vladivostok väliltä. Sekavin tuntein lähdin ajamaan. Kaupungin ulkopuolella liikennepoliisi pysäytti kysellen, aionko tulla junalla takaisin Vladivostokista. Noin 130 kilometrin päässä asfaltti loppui ja vuorotellen alkoi soratie ja sorapintainen tietyö, välillä pätkä asfalttia ja taas tietyö tai sora. Heti aluksi oli lipat pari kertaa lähellä, mutta jotenkin opin viemään pyörää. Sopivin nopeus minulle oli noin 50-70, hitaammin ajettaessa nuoltiin kaikki kuopat, nopeammin ajettaessa alkoi hirvittää. Päivä oli eritrtäin lämmin, pöly lensi, peseytyminen joessa ja yöksi telttaan. Kilometrejä 673.

12. of June

In the morning I was heading to Cita. While I was filling up my bike, i met a local biker, Vlad. He was worried when he was looking at my tires, he said Tourance is a bad pattern for whats coming up a head, a 1000 kilometers of gravel. Vlad gave me some bikers contact information; they were between Cita and Vladivostok. I was confused and started riding again. Outside the city a police stopped me asking am I going to come back with a train from Vladivostok. After 130 kilometers, the asphalt ended and the gravel started. There was a bit of asphalt every now and then, but mostly it was gravel. Plenty of road works too. When i got to the gravel, I almost fell off my bike a few times, but eventually I somehow learned to ho ride it. The right speed for me was 50-70 km/h, when I went slower I had to go through every single bump and when I went faster, I was frightened that I’d fall. It was a hot day, a lot of dust in the air. I washed myself up in a river and i slept the night in the tent. I did 673 kilometers.


13.6.2009
Kylmä yö, herätys teltasta ja baanalle. Soraa ja pölyä koko päivä, missasin ruokapaikat edellisenä iltana ja tänä aamuna, jäi "Ride, eat, sleep, repeat" reissulta tämän päivän kohdalta se eat väliin kello 14.00 asti. Junavaunuun rakennetussa "kahvilassa" oli listalla varsinaista gourmet-ruokaa, paistettua, halkaistua lenkkimakkaraa ja jotain keittoa, jossa lillui pari rustoa. Otin rustokeiton. Vaikka kuvasin paljon ruoka-annoksia reissulla, jäi tämä kuvaamatta koska olin niin nälkäinen, en kertakaikkiaan ehtinyt. Minulla ei ollut käytännössä ruoan murentakaan mukana koko reissulla, olin täysin tienvarsikahviloitten varassa. Joskus oli tankkilaukussa viivähti pari omenaa, kalapurkki tai suklaalevy mutta siinä kaikki.Tien varressa näkyi paljon rikkinäisiä kuorma-auton renkaita ja rengastöitä tekeviä autoilijoita. Soratiessähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nämä oli ajettu teleillä pahasti nimismiehen kiharalle ja tietyöosuuksilla oli toisinaan tamppaamatonta 50-75 mm mursketta, jolla on todella karmea ajaa.Yöksi telttaan, jossa nukahdin sammakoiden äänekkääseen kurnutukseen. Kilometrejä 573.

13. of June

It was a cold night. I gathered my gear and off i went. Gravel and dust for the whole day, i missed the diners yesterday and this morning from the riddle "Ride, eat, sleep, repeat" i missed the eating part, until 2 pm. The diner had built in a train cart, and on the menu it had gourmet food as well. Fried, splitted, sausage and some soup that had gristle floating in it. I took the soup. Even though I photographed so much food portions on this trip, i missed this because i was so hungry. Basically i didn't have any food with me, so it was all up to the road-side diners. Sometime i had couple of apples, a can of fish or a chocolate bar in my bagster, but that’s all. Anyway. Along the road there were a lot of broken truck tires and people changing tires on their car. There is nothing wrong with gravel roads, but this road was so bumpy and "curly". Plus there was some parts that the gravel hasn't been "beaten" yet, so it was terrible to ride. Spend the night in the tent, listening to the frogs croaking. I did 573 kilometers.


14.6.2009
Herätys, ota vuoteesi ja käy. Jonkin matkaa ajettuani tapasin korealaisen, yksisylinterisellä Yamaha SR500-pyörällä ajavan Tarmy-nimisen miehen.Pyörä oli erittäin raskaasti lastattu. Hän kertoi olevansa matkalla Vladivostokista Lontooseen, aikaa oli varattu kolme kuukautta. Tarmy halusi tietää, paljonko soratietä on jäljellä. Kerroin, että ennen Citaa ainakin 650 km. Tämän kuultuaan Tarmy päätti ajaa johonkin asemalle ja laittaa Jammun junaan kohti Citaa. Hän kysyi reittiäni. Kerroin olevani neljättätoista päivää liikkeellä, ja että perille menee pari päivää, jossa lepään päivän tai kaksi ja ajan takaisin. Tarmy sanoi, että olen "Crazy biker".
Yöksi telttaan, satakieli luritteli koko yön. Kilometrejä 708.

14. of June

Time to wake up and continue again. After a while of riding I met a Korean guy called Tarmy, he was riding a single cylinder Yamaha SR500. He had a very heavy load on it. He said he’s coming from Vladivostok and going to London, he had booked three months for the trip. I told that before Cita there’s at least 650 kilometers of gravel road. After he heard this, he is going to put his bike on a train heading to Cita. He asked for my route and I said: "this is my 14th day on the road and to get to Vlad it takes a few more days. When I get there, I might rest a day or two." Tarmy said that I’m a "Crazy biker".
Spend the night in my lovely tent, listened to nightingale singing. Did 708 kilometers today.