5-9.6.2009

5.6.2009
Lähtö hotellista noin klo 6.30 paikallista aikaa. Ajelin hieman huolimattomasti ja ajauduin Ufan keskusta aamuruuhkaan. Jonot olivat aivan hillittömät, porukka oikoi jopa pellolta päästäkseen ruuhkassa eteenpäin. Kieputtuani keskustassa menin kysymään vanhemmalta herrasmieheltä tietä Zeljabinskinn, hän kehotti seuraamaan sanoen davai tai jotain sellaista. Mies opasti minut kaupungin ulkopuolelle moottoritielle, josta pääsin eteenpäin. Sain kokea tällaista ystävällisyyttä myöhemmin useita kertoja, huippuna Omskin keskusta, jossa seurasin opasta pitkin kaupungin keskustaa varmaan 15 kilometriä. Ystävällistä ja avuliasta kansaa nämä venäläiset. Heihin teki suunnattoman vaikutuksen matkakohteeni, eli Vladivostok. Joka kerta se herätti suuria tunteita, kättelin varmaa kolmeakymmentä ihmistä, minusta otettiin lukemattomia kännykkäkameran ja digikameran kuvia kahviloiden ja huoltoasemien pihoilla ja jopa liikkuvasta autosta. Kerrankin hullun suomalaisen turistin kanssa kainaloon, samaan kuvaan työnnettiin kaunis nuori vaimo ja pikkulapsi.Ufan ja Zeljabinskin välille osuu Ural-vuoristo. Vuoret olivat aika pienent verrattuna esimerkiksi Romanian vuoristoihin. Rekkaliikenne oli ankaraa ja nopeus jäi melko alhaiseksi, koska vastaantulijoitakin oli, eikä ohittelu paljoa auttanut asiaa. Vuoristossa oli tien varressa kaikenlaista kauppiasta, artikkelit samankaltaisia, eli autotarviketta, moottoriöljyä, kahvipannuja, termospulloja ym. mitä rekkakuski tarvitsee. Illansuussa ohitin Kurganin, jonka ympäristössä oli ankara savunhaju ja käynnissä olevia metsäpaloja sekä merkkejä vanhemmista paloista. Yöksi telttaan, kilometrejä 845.

5. of June
I left the hotel at 6:30am, local time. I was a bit uncareful and I got into morning traffic in the centre of Ufa. The rush hour was incredible and the lines were so long. After a while riding in the centre, i went to ask for a route from an old man. He suggested me to follow him, saying davai or something like that. The man guided me outside the city, where i could continue. I got to experience this kind of friendship and hospitality many times later. The highlight was when i was in the centre of Omsk. I followed a guide around the city centre at least 15 kilometers. Russians are very friendly and helpful people. They were impressed by my destination, Vladivostok. Every single time, it provoked great feelings. I must've shaken hands with over thirty people, they took numerous pictures of me with a camera in cafes, gas stations and even from a moving car. For once they get in the same picture with a crazy Finnish tourist. In between Ufa and Zeljablansk, there’s the Ural mountain range. The mountains were quite small compared to Romanian mountains. There were many trucks and that’s why my speed was so low, since there were people coming towards on the other lane as well, so I couldn’t pass anyone. In the mountains there were all sorts of vendors along the roads, the articles they sold were all the same, car parts, motor oil, coffee pans, and thermos bottles etc, everything that a truck driver needs. During the night I passed Kurgan, which had had a strong smell of smoke around it, and there were forest fires, and marks of older fires. I spend the night in the ten and I did 845 kilometers today.

6.6.2009
Aamuherätys teltasta, hyvin nukutun yön jälkeen. Seuraavaksi tavoitteena oli Omsk, joka osoittautuikin hieman mutkikkaammaksi kuin arvasinkaan. Aamusta tapasin pari venäläistä, Kawasakeilla ajavaa moottoripyöräilijää. He olivat ajaneet kierroksen Moskovasta Kirgisian ja Kazastanin kautta ja olivat matkalla kotiin. Pyörät olivat olleet kovilla Kazastanissa, kyykkymallista oli irronnut koko mittaristo ja keulasta oli stefat korkanneet ja öljyt pihalla. Ajelin M51-tietä itään, kun jossain vaiheessa tuli kovat rekkajonot perä edellä vastaan, viittoilivat menemään keulille. Jonon alkupäässä oli koppi, jossa alettiin kysellä passia ja papereita. Näytin paperit ja aloin aavistella jotain. Ennen seuraavaa koppia kaivoin esiin karttakirjan ja totesin olevani menossa Kazastaniin. Sain sönkättyä tullivirkailijalle, että olen menossa Omskiin, mutta en Kazastanin kautta. Tullimies repi minulle annetun lapun ja keula takaisin länttä kohti. Tällä kohtaa M51 menee Omskiin Kazastanin kautta, mutta minulla ei ole Kazastanin viisumia tai mitään papereita sinne. Jouduin kiertämään aika lenkin pohjoisen kautta mm. Izim-nimisen kaupungin läpi. Omsk tuli sitten aikanaan illansuussa. Keskustassa seikkailtuani pääsin viimein kaupungista ulos. Kaupunki on venäläiseen tapaan iso, väkiluku 1.13 miljoonaa lajitoveria pitää sitä kotinaan. Yöksi telttaan, kilometrejä 785.

6. of June

A morning wake up from the tent, after a well slept night. Next goal was Omsk, which pointed out to be a bit more complicated than I thought. During the morning I met a few Russians with their Kawasaki’s. They've had ridden from Moscow to Kirgizia through Kazakhstan and they were heading home. The bikes have had some rough time in Kazakhstan, the other bike's front suspension was leaking oil. I rode along the M51 to east, when at some point there were long truck queues,
they told me to go the front. At the beginning of the line there was a booth, where started to ask for passport and other papers. I showed them the paper and i started to have a hunch. Before the next booth I dug up my map and I realized that I’m going to Kazakhstan. I somehow explained to the customs clerk that I’m going to Omsk, but not through Kazakhstan. The customs clerk ripped the piece of paper they gave me and I was heading back to west. At this point M51 goes to Omsk Through Kazakhstan, but i don't have the visa for it. So I had to go around it, through the north. I went through Izim as well. Omsk came up eventually during the evening. After wondering around the center I finally managed to get out of the city. It was huge, just like the other Russian cities. Population is 1.13 million. Spend the night in the then, did 785 kilometers today.

7.6.2009

Herätys aamulla, suuntana Novosibirsk, väkiluku 1.44 milj. Kaupungin ohitus sujui helposti. Olin katsellut huoltoasemien öljyvalikoimia jo muutamana päivänä ja todennut, että moottoripyörille tarkoitettua öljyä ei ole saatavana tienvarsiasemilta tai liikkeistä. Tämä huolestutti minua ja päätin yrittää löytää jonkun venäläisen moottoripyöräilijän, joka auttaisi minua asiassa. Lähellä Kemerovoa tapasin huoltoasemalla pari nuorta bikeriä, joilta menin kyselemään masla magazinia. Yhteistä kieltähän meillä ei ollut, osasin venäjää vain noin 30 sanaa, mutta jotenkin viestini meni perille ja he lupasivat auttaa minua. Ajoimme Kemerovon keskustaan, jossa he soittelivat muutamia puheluita. Paikalle tuli muitakin saman kerhon jäseniä. Koska oli sunnuntai-ilta, maslakauppa ei ollut auki. Kyselin, tietäisivätkö he jotain halpaa gastinitsaa, johon voisin yöpyä odottamaan kaupan avautumista. Ilta päättyi kuitenkin paremmin kuin arvasinkaan. Päädyin MC Phoenix kerhon presidentia, Aleksein kotiin yöksi. Istuimme iltaa, mukana oli Aleksei, Vitali, Valery, tulkkina Valery ja Aleksein viehättävä sisar Maria. Lisäksi seurassa viivähti Ivan ja Kirill. Kerho on varsin nuori, parivuotias ja nuoria ovat jäsenetkin. Pyörä laitettiin yöksi Aleksein vanhempien autotalliin odottamaan aamua Aleksein Yamaha Vmaxien viereen.

7.6.2009 in english for friends in Kemerovo (sorry for my poor english)
I woke up from the tent and started to ride to east to Novosibirsk. Population is 1.44 million in Novosibirsk, a typical big Russian city. I was worrieed about motorcycle oil, because i noticed that is's impossible to find any. There is a big variety of different brands of oil for cars, but no JASO-standarded oil for motorcycles. I decided to try to find some local, russian biker and ask them to help me. Finally i met Vitaly and his friend near Kemerovo. They promised to help me and we rode to Kemerovo. They made some phonecalls and suddenly, there were many young bikers of MC Phoenix with us. Aleksei, a president of club offered me a place to sleep in his home. We rode to his parents house and parked my Honda in the garage. Then we drove to his nice home. We had a nice night with zakuska and good russian beer, had interesting discussion about bikes, russia, russians and life. Aleksei showed his photograph collection. Valery and Aleksei's beautiful sister translated our chat in russian. In the morning, we rode to the shop and bought Liqui Moly, german made motor oil for my bike. Then Aleksei, Vitaly and Valery rode with me to the out of town and we said goodbye. I started to rode to east. Many thanks for a help, friendship and hospitality i got from you. You russians and siberians are good people.

8.6.2009
Aamulla öljykauppaan josta tarttui mukaan 5 litran kannu Liqui Moly-merkkistä öljyä tulevaisuuden tarpeisiin. Kemerovon jälkeen huomasin, että gastinitsojen ja motellien määrä väheni. Oltiin siis siirtymässä Siperiaan. Seuraava kaupunki Krasnojarsk, teollisuuskaupunki Jenisei-joen varressa. Väkiluku 909000. Nämä Venäjän ja Siperian joet ovat mahtavia virtoja. Eräänä tavoitteena tällä matkalla oli nähdä nuo tarunhohtoiset joet. Nimet Amur, Jenisei, Ussur, Ob, Volga, Kama, Volga ja muut ovat herättäneet mielessäni mielikuvia aina 80-luvulta asti, jollin hankin neuvostoliittolaisen kirjailija Sinkarjovin kirjan "Siperia, historian hämärästä tulevaisuuden haasteisiin"
Illansuussa saavuin Kansk-nimiseen kaupunkiin, noin 110000 asukasta, pikkukylä siis. Kaupungin läpiajo on hieman mutkikasta mutta onnistuu kyllä kylttejä seuraamalla ja apua kyselemällä. Jossain kadunkulmassa huomasin, että pyörän takapää nuljahtelee kummallisesti. Ajoin muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle ja pystytin teltan metsän siimekseen. Tutkin pyörän takapäätä ja totesin, että takapyörän laakereihin oli tullut muutaman millin sivuttaisliike. Kotona hieman tahmeasti pyörineet laakerit olivat tulossa tiensä päähän. Päätin hoitaa asian kuntoon ensitilassa.Kilometrejä 793.

8. of June

In the morning i went to a store and grabbed 5 liters of Liqui Moly oil, for future needs. After Kemerovo I noticed that there were less and less of places to stay. So i was slowly getting into Siberia. Next city was Krasnoyarsk, a city full of industry, along the Yenisei river. Population 909 000. These Russian and Siberian rivers are wonderful. One of my goals on this trip was to see those beautiful rivers. The names Amur, Yenisei, Ussuri, Ob, Volga, Kama and others have always provoked an image in my mind, always since the 80's, when i got an old soviet book, written by Sinkarjov. During the evening i arrived to a city called Kansk, population around 110 000, a small town. Riding trough the city was a bit complicated,
but I managed by following the signs and asking for help. In some corners, i noticed that the rear end of my bike feels a bit wobbly. I rode a couple of kilometers outside the town and i put up my tent and started looking what caused it. It was because of the worn out rear bearings, which were already a bit sticky at home. I decided to fix it as soon as possible. I did 793 kilometers today.

9.6.2009
Aamuherätys teltasta, itään ajellessani saavuin johonkin pikkukylään, jossa kylän reunamilla oli korjaamon näköinen halli "Remont" teksteillä. Kurvasin pihaan ja heiluttelin takapyörää osoittaen laakeria ja kertomalla että se on kaput esitellen samalla mukanani olleita uusia laakereita. Olinhan oppinut tämä Pohjolan Kurapyöräilijöiden avoimen yliopiston kielikursssilta. Paikalle haettiin spesialist, joka alkoi irroittaa laakereita jo valmiiksi irroittamastani takapyörästä. Asiantuntija kaivoi jossain vaiheessa esiin valtavat putkipihdit, kun laakereiden välissä ollut putki ei liikkunut. Tässä vaiheessa minun piti sanoa njet aika kovalla äänellä monta kertaa ja jatkaa itse hommia. Laakerit irtosivat ja ne todettiin ruosteen raiskaamiksi. Uudet taottiin paikalleen vanhoja apun käyttäen ja pyörä pantiin nippuun. Lopuksi otettiin kuvia onnistuneen korjauksen kunniaksi. Hoito maksoi 100 ruplaa, noin 2.5 euroa. Kanskin ja Tulunin välillä oli paljon , yhteensä noin 200 km tietöitä. Pöly lensi ja päätin peseytyä pienessä joessa. Homma on aika yksinkertainen, vaatteet pois kalsareita lukuunottamatta, saippuointi ja lopuksi jokeen istumaan samalla käsillä vettä roiskien. Virta vei lian ja hienhajun pois ja pääsin taas ihmisten kirjoihin. Tällaisilla reissuilla henkilökohtaisen hygienian hoito on joskus vaikeaa, etenkin telttamajoituksessa. Reissun alkuvaiheessa, vaatteiden ja kuskin ollessa puhtaita, paikalliset pitävät sinua kävelevänä lompakkona, muutaman viikon ajettuasi likaisissa ajokamppeissa alkaa herättää lähinnä säälinsekaisia tunteita. Hienommissa paikoissa katsellaan pitkään ja nyrpistellään. Alusvaatteet ja T-paidat on helppoja pestä luonnossa tai gastinitsan pesualtaassa, ajohousut ja takki mahdottomia, ellei halua pitää taukoja ajopäivissä.
Tietyöt, pyörän korjaus ja peseytyminen veivät niin paljon aikaa, että ajokilometrejä kertyi vain 450. Yöksi telttaan lähelle Tulunia.

9. of June

Yet another morning wake up from the tent. While riding east, i arrived to a small village, which had a workshop look-a-like hall, which said "Remont". I curved into the yard and waved my hands and pointed at my bearings and said "kaput", while showing that i have new ones as well. They went to get the "Specialist", which started to work on the bearings. At some point he dug up a huge pipe wrench, since the pipe in between the bearings hadn't moved. At this point I had to say "njet" quite out loud. Eventually we got the bearings out and they were so stiff and worn out because of the rust. New ones found their place eventually, using the old ones to fit them in. The whole thing cost 100 rubles
(=2,5€). After we were done, we took some pictures. There was a lot of road works in between Kansk and Tulun, about 200 kilometers of it. There was a lot of dust, so I decided to wash in a small river. The whole thing is quite simple. Clothes off, except your underwear, soap yourself up and sit in the river, splashing water. The stream took the smell of sweat away and I’m back in business. On these kinds of trips, it's hard to keep up your personal hygiene.
At the start, the clothes and the driver being clean, the locals think you're the walking wallet. But after a few weeks of hard riding in your dirty gear, the locals start to pity you. In fancier places, they stare at you. Underwear and t-shirts are easy to wash in nature or in a gastinitsja's sink, but the riding gear is impossible to wash, unless you want to take a day off the riding. Road works, fixing the bike and washing up took so much time that I only did 450 kilometers. Going to spend the night in a tent, near Tulun.